Cannes 2024:n avajaiselokuvassa The Second Act Quentin Dupieux pitää asiat edelleen outoina, mikä on helpotus. Onhan mies antanut meille Rubberin ja murhaajatakin Deerskinissä. Huolimatta isoista nimistä (ranskalaisille, muut tunnistanevat Léa Seydouxin) The Second Act tuntuu Saturday Night Live -sketsiltä. Lievästi huvittavalta noin kymmenen minuuttia ja sitten vain tylsältä.
Joukko näyttelijöitä riitelee ja rikkoo neljättä seinää huolissaan ”canceloinnista” – ja käyvät silti pahaa-aavistamattomien kollegoittensa iholle vessassa. Siinä koko juoni suurin piirtein. On vaikea sanoa pilkkaako Dupieux niin kutsuttua wokea vai sitä pelkääviä. Todennäköisesti kumpikin ryhmä hämmentyy – ja tylsistyy, sillä The Second Act ei vain ole tarpeeksi hauska.
Poikkeuksena ehkä yksi kohtaus, jossa avustaja Stéphane (Manuel Guillot) hermoilee niin, että hetkensä koittaessa hän tumpeloi sen spektaakkelimaisesti – kuin Phoebe eräässä Frendien jaksossa – punaviinin loiskuessa kaikkialle. Sitä on tuskallista katsoa: se on huvittava ja kammottava ja inhimillinen. Mutta sekin hukkuu pian tyhjiin, loputtomiin keskusteluihin, kunnes päästään oikeaan ”vitsiin”: tarkoituksettoman elokuvan on ojannut tekoäly. Sen ohjeet ovat yksinkertaisia ja rangaistukset kovia: tottelmattomuus vähennetään palkasta, joten ei improvisointeja tai henkilökohtaisia mielipiteitä.
On ihme, että alle kaksituntiseen elokuvaan on saatu tungettua niin paljon asioita, joista ei lopulta sanota mitään.
Jos melkein jokainen The Second Actin kohtaus tuntui liian pitkältä, samaa voi sanoa avajaisseremoniasta, johon sisältyi paljon #MeToo-heittoja – lista Ranskan elokuva-alan hyväksikäyttäjistä julkaistaneen hetkellä millä hyvänsä – musikaalinen kunnianosoitus jurya vetävälle Greta Gerwigille ja Meryl Streepin saamat elämäntyöpalkinto ja seisaaltaan annetut suosionosoitukset, jotka kestivät loputtomiin. Eivät tosin yhtä kauan kuin Juliette Binochen sotkuinen puhe.
– Minun Afrikkani -elokuvassa taistelit kameran edessä henkesi puolesta nälkäisen leijonen kanssa. Onneksi selvisit. Yhtä muistettava hetki siitä on Älä liiku -kohtaus, yksi elokuvan historian seksikkäimmistä hetkistä. Ja Paholainen pukeutuu Pradaan! Mikä loistava valinta esittää itsensä väärin ymmärretyksi tuntevaa ihmistä. Puhuit matalammalla äänellä pitääksesi yllä auktoriteettia mutta osoitit myös hänen inhimillisyytensä meikittömällä kohtauksella. Sanot pitäväsi vaikeiden naisten esittämisestä. Me näemme läpi hehkuvan älykkyyden. Jos naisten anti historialle on edelleen liian näkymätöntä, sinun ei ole ollut.
Kohta Binoche jo vollotti avoimesti.
– Olet kansainvälinen aarre! Olet muuttanut sitä, miten näemme naiset elokuvan maailmassa ja auttaneet meitä näkemään itsemme uudella tavalla. Miten onnistuit vielä saamaan neljä lasta?! Rakkaus valloittaa kaikki ja sinä olet valloittanut meidät.
Niinpä. Meryl Streep pysyi tyynenä, kiitti agenttiaan sekä Roy Hellandia, hius- ja meikkitaiteilijaa, joka on ”vastuussa lähes kaikista hahmoista, joita olen esittänyt viimeiset puoli vuosisataa”.
– Kun olin täällä ensimmäistä kertaa 35 vuotta sitten, olin jo kolmen lapsen äiti, lähestyin 40 ikävuotta ja uskoin urani olevan ohi. Se ei ollut epärealistinen oletus sen ajan näyttelijättärillä. Olen täällä tänään kiitos monien lahjakkaiden taiteilijoiden, joiden kanssa olen työskennellyt. Mukaanlukien madame la president [Gerwig]. Muuten, Frances Ha -pätkässä hän läpsi minun tytärtäni. Siitä lisää myöhemmin. Ja te, yleisö, olen niin kiitollinen, ettette vielä ole kyllästyneet naamaani.
– Äitini, joka yleensä oli oikeassa kaikesta, sanoi: ”Meryl-kulta, vielä näet. Kaikki menee niin nopeasti. Ja niin se on mennyt. Tätä puhettani lukuunottamatta, se on kestänyt jo liian pitkään.see.
Älä murehdi, Meryl, kaikki kesti liian pitkään eilen. Mutta ainakin Cannesin elokuvajuhlat 2024 on nyt avattu.
Marta Bałaga
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
