Tietenkään se ei johdu vain kysymyksestä. Harrison Ford on tullut Ranskaan tekemään muutakin kuin mainostamaan uutta elokuvaa. Hän on vastaanottanut Kultaisen palmun elämäntyöstään. Samalla hän sanoo hyvästit toiseksi tunnetuimmalle hahmolleen, Indiana Jonesille.
Ihmiset puhuvat hänen urastaan, hänen elämästään. He käyttävät Indy-paitoja ja sanovat lehdistötilaisuudessa asioita kuten: ”Kiitos, kun olet olemassa.” Ketä kiitetään olemassa olosta lehdistötilaisuudessa?!
– Se oli sanoinkuvaamatonta. Se tuntui… Ford purskahtaa nauruun. – En pysty edes kertomaan teille.
Keskustelun aikana Fordin silmät kostuvat useampaankin otteeseen. Eivätkä vain hänen, vaan koko tekijäkaarti menettää ymmärrettävästi pokkansa. Ovathan he saaneet olla Indiana Jonesissa, hitto vie. Vihdoinkin viimeinenkin heistä tajuaa sen.
– Nämä elokuvat ovat legendaarisia hyvästä syystä, Mads Mikkelsen summaa. – Jo ennen kuin halusin olla näyttelijä, halusin olla Indiana Jones. Halusin olla hän.
Oli itse elokuvasta mitä mieltä tahansa, Indiana Jones and the Dial of Destiny täyttää hyvin selkeän tarpeen, saman jonka vasta viime vuoden Cannesissa täytti Top Gun: Maverick. Ilmassa on spektaakkelin nälkää, mutta myös nostalgian. Jollakin tavalla nämä elokuvat saavat ihmiset hyvälle mielelle. Jotkun ihmiset. Jotkut meistä toisaalta haluaisivat, että tietyt asiat jätettäisiin rauhaan.
Silti ei voi sulkea silmiään James Mangoldin taidoilta. Hän päätti jo kauniisti Wolverinen matkan Loganissa. Nyt hän tekee saman Indylle.
– Hän on täydellinen elokuvantekijä, joka rakastaa elokuvia, se on ollut selvää joka ikinen hetki. Hän kulki hienoa linjaa pitkin vuoteen 2023 kannatellen jotain, jonka loimme 1970-luvun lopulla, toteaa Lucasfilmin johtaja Kathleen Kennedy.
– Täytimme Steven Spielbergin meille jättämät kengät. Ja enemmänkin, James teki ainakin minun kannaltani kauniin elokuvan, Ford jatkaa.
Mutta epäröikö Mangold itse osallistumista projektiin? Totta helvetissä!
– Odotuksia on niin paljon, joten niistä voi täyttää vain tietyn osan. Jokaisella on mielessä oma suosikkiversio Indiana Jonesista, eikä kaikkia voi miellyttää, ohjaaja toteaa.
Mangold kertoo olleensa 17-vuotias nähdessään Kadonneen aarteen metsästäjät. Kokemus oli yksi syistä sille, että hänestä tuli ohjaaja.
– Meidän oli mietittävä syitä elokuvalle, muitakin kuin itsestään selviä taloudellisia sellaisia. Mitä sellaista kaivamme tällä kertaa, emmekä vain maasta vaan myös hahmosta, että elokuvasta tulee tekemisen arvoinen.
Teddy (Ethann Isidore), Indiana Jones (Harrison Ford) ja Helena (Phoebe Waller-Bridge) Lucasfilm-elokuvassa INDIANA JONES AND THE DIAL OF DESTINY. ©2023 Lucasfilm Ltd. & TM. All Rights Reserved.
Fordillakin on aiheesta mielipide: – Halusin nähdä elämän painavat tämän miehen hartioita, joka on ollut niin nuorekkuutensa määrittelemä. Halusin nähdä hänen tarvitsevan uudelleenkeksimistään. Ja halusin hänelle suhteen, joka ei olisi vain flirttailua, halusin hänelle syvän ihmissuhteen jonkun kanssa, näyttelijä myöntää.
Mutta jos hahmoa kohtaan on niin paljon kiintymystä, miksi päästää hänestä irti ollenkaan?
– Eikö se ole itsestään selvää? Minun täytyy istua alas ja levätä vähän, Ford vitsailee naama peruslukemilla.
Hän saa saman tien kuulla eräältä toimittajalta olevansa edelleen ”erittäin kuuma”. Vannon, ettei se ollut Episodi. Tämä on hyvin outo lehdistötilaisuus.
– Minua on siunattu tällä kropalla. Kiitos, kun huomasit, Ford nauraa.
Ford vakuuttaa olevansa tyytyväinen ikäänsä. Ja vaikka tarina ehkä olisikin päättymässä, hän piti hatun.
– Minulla on hattu edelleen, mutta en ajattele sitä nostalgisesti. Kokemus näiden elokuvien tekemisestä, sitä minä vaalin sydämessäni.
Marta Bałaga
Indiana Jones (Harrison Ford) Lucasfilm-elokuvassa Indiana Jones and the Dial of Destiny. ©2022 Lucasfilm Ltd. & TM. All Rights Reserved.
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
