Pornobisneksen hulluista vuosista kertova Boogie Nights on 1990-luvun parhaita elokuvia.
Jo suunnitteluvaiheessa ohjaaja Paul Thomas Anderson (Magnolia, There Will Be Blood) ymmärsi, että pornokeisari Jack Hornerin rooliin tarvitaan veretseisauttava nimi.
Sellainen oli 1970-luvun seksisymboli Burt Reynolds, jota Anderson pyysi rooliin seitsemän kertaa. Viimeisellä kerralla Reynolds oli jo raivon partaalla ja äyskäisi: ”Nyt jätät minut rauhaan!”
Anderson ei jäänyt sanattomaksi, vaan vastasi: ”hyvä! jos teet roolin tuolla asenteella, niin saat Oscar-ehdokkuuden!”. 1990-luvun puolivälin tienoilla Reynoldsin ura ei ollut varsinaisessa nosteessa, joten agentti suostutteli hänet rooliin.
Nihkeilyn syynä oli se, että Reynolds vihasi pornoalaa.
”Tein taustatyötä roolihahmoon vierailemalla pornoelokuvien kuvauspaikoilla ja juttelemalla näyttelijöiden kanssa. Tuon jälkeen teki mieli käyttää kumihanskoja ja käydä suihkussa puhdistautumassa”, hän keroi Maxim-julkaisulle tuolloin.
Ongelmia tuli myös kuvausten aikana.
61-vuotias Reynolds veti 27-vuotiaan Andersonin sivuun ja karjui hänelle kuin isä pojalle: ”Senkin nulikka, älä vittu soikoon kerro minulle, miten pitäisi näytellä!”
Tuon jälkeen nyrkit lentelivät ja Reynolds yritti tintata Andersonia päin näköä. Myös näyttelijä Thomas Janen kanssa välit olivat kireät, elokuvan apulaisohjaaja John Wildermuth muistelee.
Säkenöivässä ilmapiirissä syntyi kuitenkin laatutavaraa. Andersonin ennustus kävi toteen ja Reynolds huomioitiin Boogie Nightsista Oscar-ehdokkuudella. Hän voitti roolistaan myös Golden Globen.
Yleinen käsitys on, että Oscar-voitto jäi saamatta, koska Reynolds teki julkaisun jälkeen pesäeron koko elokuvaan. Hän antoi kenkää roolia suositelleelle agentilleen ja käpy Andersonin paloi lopullisesti Boogie Nightsin markkinointikiertueella.
Lähde: IMDb