On vuosi 1985. X-elokuvassa verilöylyyn päätyneen pornotuotannon ainut eloonjäänyt Maxine Minx on juhlittu aikuisviihdenäyttelijä, joka on nyt asettanut tähtäimensä korkeammalle: valkokangastähteyteen.
– Hän on päättänyt seurata unelmaansa, eikä kukaan tai mikään tule hänen ja hänen haluamansa elämän väliin, kuvailee Maxinea näyttelevä Mia Goth.
– Hän on jo luonut itsensä uudelleen, hän on yhä kunnianhimoinen ja entistäkin itsevarmempi menestyksensä myötä pornomaailmassa. Yllättäen hän saa elämänsä suurimman mahdollisuuden: kauhuleffan jatko-osan.
Kyseinen The Puritan 2 laajentaa MaXXXinen maailmaa X:ään ja Pearliin verrattuna tuoden mukanaan jopa tähtiloistetta. Valitettavasti kuvioon kuuluu myös tähtösiä silpova sarjamurhaaja, joka muistuttaa Kaliforniaa 1980-luvulla kauhistuttanutta Night Stalkeria.
– MaXXXine on rakkauskirje kasarille, 80-luvun elokuvalle ja elokuvalle yleensä. Se on elokuva monen elokuvan sisällä olevan elokuvan sisällä, maalailee The Puritan 2:n brittiläistä ohjaajaa näyttelevä Elizabeth Debicki, joka tunnetaan myös The Crown -sarjan prinsessa Dianana.
– Sen luoja rakastaa elokuvia ja niiden tekemistä ja arvostaa aikaisempia tekijöitä ja heidän töitään, Debicki jatkaa.
– MaXXXine on evoluution seuraava vaihe X:stä ja Pearlista, uudenlainen tilaisuus Mia Gothille esittää taitojaan, toteaa ohjaaja-käsikirjoittaja Ti West, johon Debicki viittasi.
– Maxine on uudessa tilanteessa, tähteyden äärellä, millä on omalaatuista kaikupohjaa Pearliin. Hän on siirtynyt eteenpäin, kuten myös elokuvamme ja Mia omassa tähteydessään. Trilogian tavoitteena on aina ollut korostaa elokuvan tekemisen ammattitaitoa. Yksi noista taidoista on esiintyminen. On ollut kiehtovaa katsoa Miaa paljastamassa monipuolisuuttaan kolmen elokuvan myötä. Olemme tietoisesti yrittäneet välttää itsemme toistamista.
Maalta kaupunkiin
Trilogia sai alkunsa jo vuonna 2019, kun West esitteli X:n idean Jacob Jaffkelle, joka oli jo tuottanut kuusi hänen elokuvaansa, mukaan lukien The House of the Devil -läpimurron.
– Pähkäillessämme X:n saamista tuotantoon, vitsailimme pornokauhutrilogiasta X, XX ja XXX, Jaffke kertoo. – Sitten A24 vastasi huutomme eikä vain antanut mahdollisuutta tehdä sitä vaan tehdä siitä isomman. MaXXXine on se isompi juttu.
Kolmanteen elokuvaan West kehitti 1980-luvun Los Angelesiin sijoittuvan psykoseksuaalisen jännärin. Siinä missä X hyödynsi 70-luvun grindhouse-vaikutteita ja aikaa, jolloin pornoa edelleen kuvattiin filmille ja Pearl vääristeli elementtejä disneymäisistä technicolor-musikaaleista, MaXXXine sijoittuu vhs-aikakaudelle, jolloin halvat genre-elokuvat kuten Painajainen Elm Streetillä elivät rinta rinnan Elää ja kuolla L.A:ssa -elokuvan kaltaisten klassisten Hollywood-studiotuotantojen kanssa – molemmat ilmestyivät vuonna 1985.
– Edellisistä elokuvista puuttui koko, West pohtii.
– MaXXXine eroaa Pearlista ja X:stä siinä, ettemme voineet taas mennä eristäytyneeseen tapahtumapaikkaan. Meidän piti siirtyä X:n edustamasta tee se itse -elokuvantekemisestä alan sydämeen voidaksemme päättää trilogian isolla elokuvallisella tavalla. On siis vain loogista, että Maxine pyrkisi X:n jälkeen tähdeksi Hollywoodissa.
Myös Goth huomioi suureellisemman mittakaavan.
– Kokoluokka on tosiaan paljon isompi ja Los Angeles on yksi hahmoista. Jopa musiikki tuntuu oleelliselta osalta tarinaa, koska 80-luvulla kaikki oli isompaa: tukkalaitteet, vaatteet, valot, laulut, tähdet.
Girls Just Want to Have Fun
West maalaa MaXXXinea kaikin tavoin pöyhkeämmälle kankaalle.
– Kyseessä on slasher-trilogia, johon liittyy tosielämän vaaroja, sillä 1985 oli erityinen vuosi kasarilla. Elettiin Reaganin ajan huippua moraalisine enemmistöineen ja Night Stalker riehui Etelä-Kaliforniassa. Maxine on menneisyytensä vuoksi kulttuurisessa tähtäimessä, koska pornoa, kauhua ja hevimusiikkia syytettiin Amerikan nuorison turmelemisesta.
Hän on myös tappajan tähtäimessä hedonismin kulta-aikana. Se oli myös Tipper Goren huolestuneiden vanhempien musiikkikomitean aikaa, kun ”15 iljettävimmän laulun” listalla olivat Prince, Madonna, Cyndi Lauper ja Mötley Crüe, joita syytettiin seksuaalisista tai väkivaltaisista lyriikoista.
– Kasarilla elettiin hetkessä ja pidettiin hauskaa, koska maailma oli synkkä paikka, kertoo Maxinen niljakasta agenttilakimiestä esittävä Giancarlo Esposito, joka vuonna 1985 aloitteli uraansa Susan Seidelmanin Madonnasta leffatähden tehneessä Desperately Seeking Susanissa.
– Se oli Michael Jacksonin ja Princen aikaa. Ei ajateltu menneisyyttä tai tulevaa, pystyssä oli bileet. MaXXXine kuvastaa kasarin sähköisyyttä.
Kevin Baconin luulisi jo tietävän, ettei hänelle käy hyvin kauhuelokuvassa.
Pearlin tavoin MaXXXine on syntytarina, joka kertoo Maxine Minxin elämästä ennen tämän päätymistä aikuisviihdesensaatioksi. Nuoria Hollywood-tähtiä teurastavan pahiksen kautta meille selviää Maxinen tausta.
– Hän tulee syvän etelän pienestä maalaisyhteisöstä. Hän on elänyt hyvin suojatun lapsuuden, monet ihmiset isästä alkaen ovat sanoneet mitä hän saa ja ei saa tehdä, Goth kuvailee.
– X:ssä hän kapinoi tekemällä pornoa. MaXXXinessa hän tavoittelee valtavirtatähteyttä vastareaktiona lapsuutensa rajoituksille.
– Maxine on aina halunnut olla huomion keskipiste ja saada tähtikohtelua. Saarnaajaisä oli hänelle lapsena eräänlainen tähti, joka sai huomiota ja vaikutusvaltaa. Tytär vain lähti tavoittelemaan sitä mahdollisimman radikaalisti erilaisella polulla.
Nuoren näyttelijättären matkatessa puhtaasti miesten hallinnoimassa studiojärjestelmässä hänen nousuaan haluava naisohjaaja kuvaa muottien rikkoutumista aikana, jolloin naisten valta alalla oli hyvin rajallista. Vasta vuonna 1987 iso Hollywood-studio (Columbia Pictures) sai naispomon ja vasta 1990-luvulla Julia Roberts alkoi tienata miespuolisten vastanäyttelijöittensä tapaan.
– Tarina kuvaa naisia, joilla on tavoitteita, jotka uskovat itseensä ja tietävät mihin pystyvät, Goth toteaa.
– MaXXXinen naiset odottavat muun maailman oivaltavan sen minkä he jo tietävät. Uskon monen naisen voivan samastua siihen.
– Erityisesti naisena oli mukava lukea Tin käsikirjoitusta Maxine Minxin kaltaisesta hahmosta. Ympäröivästä genrestä huolimatta hän ei ole tyypillinen kauhuleffan päähenkilö. 80-luvun kauhua katsoessa haluaisi huutaa naishahmoille: ”Älä mene alas niitä portaita! Älä kapua ullakolle” Maxine on vastakohta sellaiselle. Hän on fiksu, tietoinen tilanteesta eikä siedä pullikointia. Hän pystyy tappelemaan vastaan ja se on hyvin tyydyttävää, Debicki lisää.
– Maxinea kehittäessäni aloin nähdä hänet supersankarina, Goth kertoo.
– Hän kohtaa voimia, jotka haluavat murskata hänet, mutta hän ei aio sallia sitä. Hän on kuin tuhkasta nouseva feenix, joka on kokenut kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Oli kiinnostavampaa esittää supersankaria kuin sen ajan pornotähteä tai muusikkoa.
The Walk of Fame
Suuremmat resurssit tarkoittivat myös laajempaa näyttelijäkaartia Maxine Minxin ympärillä tämän kavutessa kohti tähteyttä.
– Kässäristä näki, että projekti oli näyttelijöiden juhlaa, toteaa The Puritan 2 -ohjaaja Elizabeth Benderiä näyttelevä Elizabeth Debicki.
– Olimme valmiita tekemään pieniäkin rooleja, koska ne olivat niin mehukkaita.
– Liz kiinnittää Maxinen kauhujatko-osaansa ja avaa tälle ovia. Hän on kuitenkin tiukka ja kylmäkin tähteään kohtaan, sillä hän haluaa tämän pärjäävän. Aikuisviihdenäyttelijä studioelokuvassa on riski, mutta Liz näkee Maxinessa ainutlaatuisen olennon, jopa tähden. Hän uskoo tehneensä löydön, mutta yrittää hillitä tätä.
Debicki tutki 1980-luvun studiosystemin naispuolisia elokuvantekijöitä kuten Susan Seidelmania ja Penelope Spheerisiä.
– He olivat inspiroivia uranuurtajia, jotka näyttävä hurjilta kuvissa. Se oli rankkaa aikaa naisille alalla, mutta he tasoittivat työtä nyt työskenteleville sukupolville.
Kevin Bacon aloitti uransa yhtenä uhreista alkuperäisessä Friday the 13th:ssä, mutta singahti tähdeksi Herbert Rossin Footloose-musikaalissa vuonna 1984. MaXXXinessa hän on limainen yksityisetsivä, jonka salaperäinen asiakas on palkannut etsimään Maxinea.
– Labat on nuhjuinen, vähäisellä moraalilla varustettu palkkionmetsästäjä, joka haluaa hoitaa homman, saada rahat ja palata New Orleansiin likaamatta käsiään liiaksi, Bacon kertoo ja kuvailee hahmoaan pelkuriksi.
X:n ja Pearlin fanina Bacon otti yhteyttä Westiin tietämättä tämän jatko-osasuunnitelmasta.
– Halusin vain tavata ja turista elokuvista, kuulla hänen suunnitelmiaan ja olisiko mahdollista tehdä yhteistyötä, Bacon kertoo.
West fanitti yli sadassa tuotannossa esiintynyttä Baconia, varsinkin tämän suoritusta Oliver Stonen JFK:ssa. Tapaamisen seurauksena Bacon päätyi kuvaamaan samassa studiossa, jossa hänen uransa alkoi Friday the 13th:ssä 1970-luvun lopulla.
Etenkin sarjoista Breaking Bad ja Better Call Saul sekä Guy Ritchien The Gentlemenistä tuttu Giancarlo Esposito tutustui X– ja Pearl-elokuviin tyttäriensä suosituksesta ja piti niitä tulevaisuuden klassikoina. Hän päätyi Maxine agenttilakimies Teddy Nightiksi.
– Dialogi on hienosti kirjoitettu ja yhteydet aikaisempiin osiin ovat hienovaraisia. Ne paljastavat asioita, joita emme tienneet aikaisemmin ja valottavat niiden tapahtumien aikakautta. Minusta ajatus niiden maailmasta, jossa kaikki haluavat olla jotain muuta, tuntui hyvin ajankohtaiselta.
– Teddy on klassinen Hollywood-tyyppi, joka tuntee olevansa studiosysteemin keskiössä, vaikka puurtaa sen marginaalissa, Esposito kuvailee hahmoaan.
– Hän on jättänyt entisen elämänsä taakseen ja luonut uuden persoonan, joka ohjaa muiden päätöksiä. Vaikka Maxine aloittaa Hollywoodin pohjakerroksista, Teddy näkee hänessä tähden.
Hän näki MaXXXinen myös isien ja tyttärien tarinana.
– Teddy saattaa olla Maxinen kaipaama ja tarvitsema isähahmo, joka tukee ja rohkaisee häntä. Hän sanoo, että tähti ilmestyy kuvauspaikalle ja tekee parhaansa, eikä anna minkään tulla tielleen. Sellaista tukea tarvitsee, tavoitteli elämässä sitten mitä tahansa.
Lily Collins esittää pienessä mutta unohtumattomassa osassa Molly Bennettiä, The Puritanin tähteä ja hallitsevaa scream queenia, jonka Maxine Minx korvaa jatko-osassa. Collins ei ollut nähnyt edellisiä elokuvia, koska oli ollut kiireinen Emily in Paris -kuvausten vuoksi. Hän katsoi ne kotiteatterissa.
– Mia on ihanan hullu niissä, ja Ti on tehnyt genressä jotain uutta ja erikoista. Hän ei tee mitään tavanomaiseen tapaan ja olin innoissani, kun hän ehdotti roolia kolmososassa.
Collinsin esittämä brittiläinen Molly-tähtönen muistuttaa Gothin hahmoa, myös hän on saapunut kaupunkiin silmät ymmyrkäisinä, halunnut menestystä ja haparoinut kunnes on löytänyt paikkansa scream queenina.
– Se voi olla Hollywoodin tarjoama luonnollinen polku Maxinellekin. Ohjaaja uskoo sinuun, näyttelet elokuvassa, tulet tunnetuksi…
Collinsin toinen elokuvarooli oli kauhufantasiatoiminnassa Priest, jossa pikkutytön oli kiljuttava keuhkojen täydeltä kidnappauskohtauksessa.
– Kaikki sanoivat, että minulla olisi selvästi tulevaisuutta kauhussa, hän nauraa.
Tunnettujen sivuosaesittäjien kaartin täydentää Mission: Impossible -franchisestakin tuttu Michelle Monaghan. MaXXXinessa hän on poliisietsivä Marianne Williams, joka tutkii sarjaa raakoja murhia.
– Murhat liittyvät elokuva-alaan, ja moni Maxinen ystävä ja työtoveri on tapettu. Williams pelkää hänen olevan potentiaalinen uhri. Tai sitten hän ei kerro kaikkea mitä tietää, Monaghan kuvailee.
– Williams haluaa epätoivoisesti edetä lainvalvojana, joten hänellä on sama intohimo kuin Maxinella: päästä huipulle Hollywoodissa.
Los Angeles omana itsenään
Yksi elokuvan tähdistä on Los Angelesin kaupunki, erityisesti Hollywoodin kadut, Kiinalainen teatteri ja Walk of Fame. X:n ja Pearlin syrjäisen maatilan vastapainoksi MaXXXine esittelee Hollywood Boulevardin ympäristön jalkakäytäviä ja studioita. Kuvausten 30 päivästä Cahuenga Boulevardin ja Wilcox Avenuen välinen alue suljettiin neljäksi yöksi ja varustettiin aikakauteen sopivilla yksityiskohdilla.
– Vaikka meillä oli isommat resurssit, isompi maailma vaati myös enemmän työtä kaikilta osapuolilta, West kertoo.
– MaXXXine vie Hollywoodiin, jonka tunnemme ja jota rakastamme, mutta joka tuolloin oli huomattavasti limaisempi paikka. Se on keskeinen paikka Maxinen kipuamiselle menestyksen tikkaita ja olimme pikkutarkkoja yksityiskohtien suhteen.
West ei missään nimessä halunnut esitellä säärystimien, avoautojen ja sukkahousuhevijumalien Los Angelesia.
– Ajattelimme Alex Coxin vuoden 1984 rikosdraama Repo Manin Los Angelesin alamaailmaa jalkakäytävien halkeamista kasvavine rikkaruohoineen, kertoo lavastaja Jason Kisvardy, jonka edellinen elokuva oli Everything Everywhere All at Once.
– Ti halusi likaisen ja ilkeän Los Angelesin, huonomaineisen Hollywoodin ennen keskiluokkaistumisen vuosikymmeniä.
Kisvardy tutki aikakauden valokuvia ja löysi rikkinäisiä ikkunoita, autoja ilman pölykapseleita ja haalistuneita maalipintoja. Se oli kaukana tämän päivän neonvaloista ja siisteydestä, joka saa alueen tuntumaan ulkoilmaostoskeskukselta.
Elizabeth Debicki on Britanniasta Hollywoodiin saapunut naisohjaaja.
Talojen julkisivuja alettiin viilata jo päiviä ennen kuin ryhdyttiin kuvaamaan kohtauksia, joissa kotimatkalla oleva Maxine saa peräänsä stalkerin, joutuu poliisietsivien kuulustelemaksi ja saa kuulla julman tappajan viillelleen hänen kämppäkaverinsa palasiksi.
– Kaikki oli rakennettu niin, että pystyimme napsauttamaan kaiken paikoilleen nopeasti. Tähtäsimme tehokkuutteen, kuvasimme nopeasti ja purimme kaiken heti. Aika on rahaa, kun suljetaan tärkeä Hollywoodin läpikulkukatu, Kisvardy kertoo.
Hollywood Boulevardin kohtaukset toimivat ajastuksen ja logistiikan harjoituksena myös kuvaaja Eliot Rockettille.
– Meillä oli päivin öin vain rajallinen aika kuvata. Päivällä meillä ei juuri ollut kontrollia, tuunasimme kuvausaluetta, pysäköimme kadulle aikakauden autoja ja toivoimme parasta.
Yöaikaan kuvausryhmällä oli katusuluista huolimatta omat haasteensa siinä, mihin he pystyivät vaikuttamaan.
– Mitä valoja voin sammuttaa, mitä laitteita on käytettävissä, mitä pystyn tallentamaan kuvausalueella, mikä soveltuu vuoteen 1985, Rockett tuskaili.
Hänen tiiminsä oli myös pystytettävä ja purettava The Puritan 2:n ensi-iltagaala Kiinalaisella teatterilla vai muutaman tunnin sisällä.
The House of the Devil
Koska MaXXXine kertoo elokuvanteon prosessista, West halusi ehdottomasti mukaan studioalueiden kulissien takaista kuhinaa. Sitä varten hän halusi kuvata Universal Studiolla, joka on turisteja kuljettavia kärryjä kuhiseva teemapuisto.
Yhdessä unohtumattomassa kohtauksessa Labat jahtaa Maxinea talolle, josta Alfred Hitchcock teki ikonisen Psyko-klassikossaan (1961).
– Minun oli soitettava Universalille ja pyytää lupa kuvata Psyko-talon ympäristössä, mitä en uskonut mahdolliseksi, Jaffke kertoo.
– Mutta olimme tehneet X:n äänimiksauksen Universalilla, olimme heidän vielä maalilta haisevan upouuden Hitchcock-studionsa ensimmäinen elokuva-asiakas. Tilasta vastaava Ashley Love oli superavulias ja sai Universalin puolellemme.
Vaikka talo on pelkkä julkisivukulissi, Jaffkelle legendaarinen talo oli yksi MaXXXinen unohtumattomimpia hetkiä.
– Näin pesukarhujen jälkia ja rakoja seinissä, mutta minun oli muistutettava itseäni, että se on vain kulissi. Olin hämmästynyt, että se ylipäätään oli vielä pystyssä, mutta oli upeaa saada elokuvaamme jotain niin ikonista: maailman tärkeimmän slasherin talon!
Westin oli saatava lupa myös Alfred Hitchcock -säätiöltä, mutta organisaatio tajusi käsikirjoituksen luettuaan, että kyseessä oli aitoa elokuvarakkautta.
– Niin kauan kuin elokuva on uskollinen Hitchcockin hengelle, heillä ei ole ongelmia, Jaffke toteaa.
Haastattelut ja kuvat: Universal Pictures International
Toimittanut Jouni Vikman