Intensiivinen ja rankka 12 Years a Slave perustuu vuonna 1853 julkaistuun tositarinaan Solomon Northupin orjakokemuksista. Solomon oli vapaa mies, joka oli taitava viulisti. Perheellinen mies myytiin huijauksen tuloksena orjaksi Louisianaan vuonna 1841. Solomon eli orjanimeltään Platt myytiin ensin jokseenkin hyväluonteiselle William Fordille, mutta todelliset koettelemukset alkoivat sadistisen plantaasinomistaja Edwin Eppsin käsissä.
Näyttelijät Chiwetel Eijofor (Salt, 2012), Michael Fassbender (Shame) ja ohjaaja Steve McQueen (Hunger, Shame) kertovat elokuvan tekemisestä Torontossa.
– Halusin kertoa tarinan orjuudesta, joka toivottavasti ylittää roturajat. Minulle Solomon Northup on amerikkalainen sankari, joita enää harvoin tapaa. Hänen tarinansa on ansainnut tulla tunnetuksi, McQueen sanoo.
Käsikirjoitus ei kuitenkaan syntynyt helposti.
– Minulla oli idea vapaasta miehestä, joka kidnapattaisiin orjaksi. Aloin kirjoittaa käsikirjoitusta John Ridleyn kanssa, mutta emme edistyneet niin kuin olin ajatellut. Puhuin ongelmista vaimoni kanssa, ja hän ihmetteli miksi en käyttäisi materiaalina oikeita historiallisia tapahtumia. Pengoimme arkistoja, ja vaimoni löysi 12 Years a Slave -kirjan. En voinut laskea sitä käsistäni. Jokainen sivu oli edellistä yllättävämpi. Tiesin, että halusin filmatisoida tarinan. Kun Brad Pittin tuotantoyhtiö Plan B tuli mukaan, asiat lähtivät rullaamaan.
Solomonia näyttelevä Ejiofor pohti pitkään, miten elokuva puhuttelee nykypäivän katsojia.
– Hänessä on jotain, joka koskettaa meitä kaikkia ajasta tai paikasta riippumatta. Kyse on henkilökohtaisesta vapauden käsityksestämme, yhteydestä perheeseemme ja läheisiimme. Se on Solomonin inhimillisen tarinan todellinen voima, uskoo Ejiofor.
Jos elokuvan katsominen on ajoittain tuskallista valkokankaalla olevien ihmisten kärsimyksen kuvaamisen takia, niin sen tekeminen oli myös vaikeaa. Fassbender uskoo, että lopputulos olisi ollut erilainen, mikäli näyttelijöiden välinen luottamus olisi rakoillut.
– Jokainen on juuri niin hyvä kuin häntä vastapäätä oleva näyttelijä, etenkin tämänkaltaisessa elokuvassa. Vaikka provosoimme toisiamme haasteellisissa kohtauksissa, kannustimme ja pidimme huolta kaikista. Kaikki oli Steven ansiota, sillä hän luo turvallisen ilmapiirin. Sen puitteissa uskaltaa kokeilla monenlaisia vaihtoehtoja. Kyse on kuin tanssimisesta oikean partnerin kanssa. Jotain fantastista tapahtuu, kun molemmat tulkitsevat musiikin samalla tavalla. Tässä elokuvassa tapahtui juuri niin, ja ylitimme usein rajamme ja itsemme, Fassbender kertoo.
Yhdessä rajat rikkovassa kohtauksessa Solomon jätetään roikkumaan hirttosilmukasta niin, että hänen jalkansa koskettavat juuri ja juuri maahan. Hän taistelee hengestään tuntikausia. Samanaikaisesti lapset leikkivät hänen lähellään niin kuin mikään ei poikkeaisi normaalista.
– Kohtaus on hyvin voimakas, sillä Solomon joutuu päättämään haluaako hän elää. Tapahtuman uudelleen esittäminen juuri niin kuin Solomon kuvaili sen, oli henkisesti ja fyysisesti hyvin raskasta. Tunsin kuin olisin palannut lähes 200 vuotta menneisyyteen ja kohdannut Solomonin, Ejiofor kuvailee.
Solomon taistelee orjuudessa apatiaa vastaan, joka on vienyt monilta kanssakärsijöiltä taistelutahdon. Jatkuva väkivalta ja henkinen nöyryyttäminen saa monet uskomaan arvottomuuteensa ja hyväksymään kohtalonsa. Solomon pelkää toivon lisäksi menettävänsä identiteettinsä mitä pitempään hän on orjana.
– Kyse on taistelusta hänen sielunsa puolesta. Hän on psykologisessa sodassa säilyttääkseen mielensä, itsetuntonsa ja sydämensä. Se on äänetön sota, jonka hän toisinaan uskoo voittavansa. Nekin hetket ovat tuskallisia, sillä toivo on kaksiteräinen miekka, etenkin hänen tilanteessaan. Mutta jos menettää toivon, tulee hulluksi. Steve punoo psykologisen taistelun hienolla tavalla, Ejiofor kiittelee.
Teksti: Johanna Juntunen, Toronto
12 Years a Slave tulee teattereihin 24. tammikuuta. Lue lisää elokuvasta uudesta Episodista 1/2014.