Sean Conneryn ura näyttelijänä kesti lähes puoli vuosisataa. Siitä ajasta 40 vuotta kaikki tiesivät, kuka Sean Connery on. Salainen agentti 007. Ramirez. Jim Malone. Henry Jones. Edellä mainittujen lisäksi hän oli kuitenkin myös paljon muuta.
Vaikka bondit tarjosivat tien tähtiin, Connerylle siitä muodostui taakka. Kadulla ihmiset osoittivat James Bondia, vaikka edessä oli paljon enemmän. Jo 60-luvun puolessa välissä hän halusi erottautua Bondista ja valita kunnianhimoisempia rooleja paremmissa elokuvissa.
Connery teki paljon huonoja valintoja. Hän kieltäytyi muun muassa Jurassic Parkista ja Matrixista sekä Hans Gruberin ja Gandalfin rooleista. Hänelle tarjottiin Taru sormusten herrasta -trilogiasta 10 miljoonaa per elokuva ja lisäksi 15 prosenttia elokuvien tuotoista. Arvioiden mukaan häneltä meni sivu suun 450 miljoonaa dollaria.
”Luin kirjan. Luin käsikirjoituksen. Katsoin elokuvan. En vieläkään tajua sitä”, Connery sanoi myöhemmin. Hän vaistosi menestyksen sarjakuvafilmatisoinnissa Herrasmiesliiga, josta tuli karmea floppi. Silloin hän jätti elokuvateollisuuden taakseen.
Tästä listasta on jätetty kaikki ilmeiset pois. Huomio käännetään pois elokuvista, jotka ovat olleet osa jotakin sarjaa tai franchisea. Listalta ei löydy elokuvia kuten Indiana Jones ja viimeinen ristiretki, Highlander, Idän pikajunan arvoitus tai Punaisen lokakuun metsästys.
Jotta lista pysyisi mahdollisimman yllätyksellisenä, siitä on jätetty pois myös Brian De Palman Lahjomattomat, joka toi Connerylle ansaitun Oscarin.
10. Tuuli ja leijona
The Wind and the Lion, 1975
Ohjaus: John Milius
Tuuli ja leijona on todellisiin tapahtumiin pohjautuva seikkailuelokuva, joka kertoo marokkolaisesta heimopäälliköstä Mulai Ahmed el-Raisulista. Raisuli nousi kuuluisaksi kidnapattuaan amerikkalaismiehen 1900-luvun alussa.
Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt käyttää kidnappausta omiin populistisiin ja poliittisiin pyrkimyksiinsä. Elokuvassa amerikkalaismies on korvattu naisella ja tämän lapsilla, mutta pääpiirteet pysyvät osapuilleen samana. Tuuli ja leijona seilaa Marokon ja Yhdysvaltojen välillä.
Tyylillisesti elokuva on saanut innoituksensa muun muassa Arabian Lawrencesta ja Rudyard Kiplingin romaaneista, kuten myös toinen samana vuonna ilmestynyt Connery -elokuva. Barbareskimerirosvoksi kutsuttua Raisulia on verrattu eräänlaiseksi Robin Hoodiksi, mikä tarjosi Connerylle täydellisen irtioton Bondin roolista.
9. Suuri kaappaus
The Anderson Tapes, 1971
Ohjaus: Sidney Lumet
Sidney Lumetin rikoselokuvassa John Anderson vapautuu vankilasta. Anderson on istunut siellä kymmenen vuotta, mutta ei ole päässyt vanhoista tavoistaan. Hänen tyttöystävänsä on muuttanut hienoon kerrostaloon Manhattanille, mikä inspiroi suunnittelemaan koko kerrostalon ryöstöä.
Mafia rahoittaa keikan, mutta Anderson joutuu ottamaan mukaan mafialle riippakiveksi muodostuneen psykopaattisen korston, jonka Andersonin on määrä ryöstön aikana murhata.
Suuri kaappaus ei ole Lumetin tai Conneryn parhaita elokuvia, mutta siinä on monta hienosti toimivaa osaa. Esimerkiksi Quincy Jonesin luoma musiikki ja äänimaailma on kokeellinen, poikkeuksellisen kiinnostava ja jopa hätkähdyttävä.
Elokuva on aikakautensa lapsi – hyvässä ja pahassa. Suuressa kaappauksessa nähdään myös Christophen Walkenin ensimmäinen elokuvarooli. Connery nähtiin vielä samana vuonna viimeistä kertaa virallisessa Bond-elokuvassa.
8. Robin ja Marian
Robin and Marian, 1976
Ohjaus: Richard Lester
Elokuva esittelee ikääntyneen Robin Hoodin, joka haikailee edelleen rakastettunsa Marianin perään. Kaikki muutkin vanhat tutut tekevät paluun. Kuningas Rikhardista on tullut kusipää eikä Nottinghamin sheriffikään ole päässyt kaunoistaan eroon.
Robin ja Marian on yllättävän toimiva seikkailu, joka on linjassa Conneryn myöhempien roolivalintojen kanssa. Legenda, joka palaa vielä yhdelle, viimeiselle seikkailulle. Marianina nähdään Audrey Hepburn, joka palasi elokuvien pariin lähemmäs vuosikymmenen jälkeen. Tosin intoa riitti enää vain muutaman elokuvaan. Hepburnin ja Conneryn kemiaa on iloa seurata.
Näillä main Conneryn oma ura lähti laskuun. Roolivalinnat olivat melko tylsiä ja elokuvat roolejakin tylsempiä yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Connerysta tuli pian entinen tähti, jonka sai palkattua halvalla. Paluuta laatuelokuvien pariin jouduttiin odottamaan kymmenisen vuotta.
7. Lancelot – ensimmäinen ritari
First Knight, 1995
Ohjaus: Jerry Zucker
Lancelot kuuluu samaan sarjaan edellisen elokuvan kanssa. Connery nähdään noin parikymmentä vuotta myöhemmin ikääntyneenä kuningas Arthurina, joka on korviaan myöten rakastunut nuoreen Guinevereen.
Valitettavasti järkiavioliitto ei toimi, kun vuoden 1989 seksikkäin mies (Connery) saa vastaansa vuoden 1993 seksikkäimmän miehen (Richard Gere). Edes Geren valtoimenaan hulmuavat hiukset eivät saa Guineveren tunteita tukahtumaan.
Lancelotista voisi sanoa paljon, mutta se on malliesimerkki 1990-luvun suuren budjetin seikkailuelokuvasta. Täydellistä sunnuntaiviihdettä ja eskapismia vallitsevasta todellisuudesta.
90-luvulla Connery paiski töitä jopa kahden elokuvan vuosivauhdilla. Niistä elokuvista suurin piirtein puolet olivat toimintaelokuvia eivätkä edes kovin huonoja sellaisia. Conneryn palkka nousi valtaviin summiin. Hän tienasi vuonna 1999 julkaistusta Ansa viritetty -elokuvasta 20 miljoonaa dollaria.
6. Ruusun nimi
Der Name der Rose, 1986
Ohjaus: Jean-Jacques Annaud
Elokuva pohjautuu Umberto Econ samannimiseen romaaniklassikkoon, jonka keskiössä on luostarissa tapahtuva murhamysteeri.
Connery on fransiskaanimunkki William of Baskerville, joka saapuu oppipoikansa (Christian Slater) kanssa italialaisluostariin. Kun arvostettu munkki löytyy kuolleena lukitun ikkunan alta, päättelykyvyistään kuuluisalta Williamilta pyydetään apua tapauksen ratkaisemisessa.
Ruusun nimi on kiinnostava dekkari, jossa hahmotyypit ovat tuttuja, mutta tapahtumapaikka normaalista poikkeava. Murhat kiinnostavat ihmisiä ja näitä tarinoita on nähty, mutta tämä nimenomainen teos tuo vaihtelua nordic noireihin ja New Yorkin likaisiin katuihin.
Vuosi 1986 osoittautui käännekohdaksi Conneryn uralle. Vuosien pettymysten ja epäonnistuneiden elokuvien jälkeen Ruusun nimi toi hänelle parhaan miesnäyttelijän Baftan. Samana vuonna julkaistiin myös kulttiklassikoksi noussut Highlander.
5. Marnie – vaarallisella tiellä
1964
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Jo varhaisten Bond-elokuvien aikana Connery halusi tehdä mahdollisimman monipuolisia rooleja saadakseen pesäeroa salaiseen agenttiin. Yhteistyökumppanitoiveita kysyttäessä oli vastaus Alfred Hitchcock.
Conneryllä oli kuitenkin epäilyksensä, joten hän toivoi saavansa nähdä Marnien käsikirjoituksen etukäteen. Hän pelkäsi joutuvansa tekemään jonkinlaisen variaation Bondista kuten Cary Grant Vaarallisessa romanssissa. Hitchcock tarjosi onneksi toisenlaista tilaisuutta.
Conneryn uraa ajatellen moni piti Mark Rutlandin roolin valintaa haitallisena. Shokeeraavaa oli tietysti kuuluisa kohtaus, jossa Rutland raiskaa Tippi Hedrenin näyttelemän päähenkilön. Sitä ei pidetty soveliaana miehelle, joka näyttelee maailman kuuluisinta salaista agenttia.
Julkaisunsa aikoihin Marnieta ei arvostettu, mutta vuosien saatossa sen asema on vakiintunut Hitchcockin parhaiden elokuvien joukossa.
4. Seikkailujen sankarit
The Man Who Would Be King, 1975
Ohjaus: John Huston
Connery itse piti Seikkailujen sankareita yhtenä oman tuotantonsa suosikeista. John Hustonin epookkielokuva perustuu Viidakkokirjan luoneen Rudyard Kiplingin romaaniin, joka on innoittanut myös lukuisia muita elokuvia.
Keskiössä on kaksi Britannian armeijan entistä veijarisotilasta (Connery ja Michael Caine), jotka seikkailevat Intiassa 1800-luvun lopulla. He löytävät tiensä rikkauksien täyttämään Kafiristaniin, jossa Conneryn näyttelemä Daniel Dravot kruunataan kuninkaaksi. Paikalliset luulevat Dravotin olevan Jumala.
Seikkailujen sankarit on vanhan ajan seikkailuelokuva, joka on Tuulen ja leijonan lisäksi paljon velkaa Arabian Lawrencen kaltaisille suurelokuville. Connery on hyvässä terässä osoittaen olevansa mainio myös kevytsävyisemmissä rooleissa.
3. Painostus
The Offence, 1973
Ohjaus: Sidney Lumet
Pieni suuri elokuva, joka lukeutuu Conneryn parhaiden joukkoon. Näytelmään perustuva Painostus kertoo rikosetsivä Johnsonista (Connery), joka tappaa kuulustelun aikana lapsen raiskauksesta epäillyn miehen.
Takaumat kuuluvat olennaisena osana tähän Sidney Lumetin rikoselokuvaan. Mikä sai vuosikymmenien uran tehneen Johnsonin päässä napsahtamaan ja tappamaan epäillyn? Merkittävässä roolissa poliisipäällikkönä nähdään Trevor Howard.
Painostus oli tuotantoyhtiön lahja Connerylle. Hänelle luvattiin kaksi omaa projektia pienellä budjetilla, jos hän suostuisi tekemään Timantit ovat ikuisia -elokuvan. Connery näki jälleen mahdollisuuden osoittaa monipuolisuuttaan. Toinen omista projekteista olisi ollut Conneryn ohjaama Macbeth, mutta se ei koskaan toteutunut.
2. Elämän edessä
Finding Forrester, 2000
Ohjaus: Gus Van Sant
Vaikka Elämän edessä saikin ilmestyessään pääasiassa positiivisia arvosteluja, elokuvana se tuntuu olevan aliarvostettu. Havaintojeni mukaan elokuva tosin ponnahtaa esiin satunnaisissa keskusteluissa yllättävän useasti. Moni elokuvasta pitänyt on todella rakastanut sitä.
Gus Van Santin ura on ollut epätasainen, mutta yhdessä Matkalla Idahoon ja Will Huntingin kanssa Elämän edessä edustaa Van Santin parhaita töitä. Yhtäläisyyksiä Will Huntingiin löytyy. Molemmat elokuvat kertovat nuoresta lahjakkuudesta, joka onnistuu nousemaan altavastaajan asemasta tavatessaan vanhemman mentorin, jolta löytyy poikkeuksellisen paljon iätöntä viisautta.
Jamal Wallace asuu Bronxissa. Hän on köyhistä oloista ja rakastaa koripalloa. Elämänkoulun kasvatti on kuitenkin lahjakas kirjoittaja. Hän lyö kavereittensa kanssa vetoa ja murtautuu vanhan ja salaperäisen miehen kotiin. Koulureppu jää jälkeen.
Mies oli löytänyt repusta Jamalin tekstejä ja kommentoi niitä kaikkia. Myöhemmin he tutustuvat paremmin, kun mies alkaa toimia Jamalin opettajana. Paljastuu, että kyseessä on kirjailijalegenda William Forrester. Ja koska elokuvan tyylilaji on tällainen, opetus on tietysti vastavuoroista – Forrester opettaa Jamalille kirjallisuudesta, Jamal Forresterille elämästä.
Elämän edessä on lämmin ja eleetön elokuva. Se kulkee rauhassa omalla painollaan. Conneryn näyttelemä Forrester perustuu J.D. Salingeriin, joka eli vuosikymmeniä erakkona eikä kirjoittanut mitään viimeiseen viiteenkymmeneen vuoteen.
Elämän edessä jäi Conneryn hienoksi testamentiksi, vaikka sen jälkeen julkaistiinkin vielä yksi elokuva.
1. Kukkula
The Hill, 1965
Ohjaus: Sidney Lumet
Conneryn ensimmäinen yhteistyö Sidney Lumetin kanssa on jäänyt vähälle huomiolle, vaikka se lienee yksi 60-luvun parhaita sotadraamoja. Takana oli kolme Bond-elokuvaa, joista 007 ja Kultasormi oli edellisenä vuotena rikkonut katsojaennätyksiä useissa maissa.
Edellisenä vuonna nähtiin myös Conneryn yhteistyö Hitchcockin kanssa, joten hänen voisi ajatella olleen silloin yksi maailman suurimmista tähdistä. Hassummin ei mennyt Lumetillakaan, jonka edellinen ohjaustyö oli mainio jännäri Pommin varjossa.
Kukkula kertoo libyalaisella aavikolla sijaitsevasta sotilasvankilasta, jonne kurittomia brittiarmeijan sotilaita lähetään. Vankeja rangaistaan rääkkäämällä heitä fyysisesti, muun muassa marssittamalla heitä edestakaisin hiekasta koostuvalla kukkulalla.
Conneryn näyttelemä vääpeli Joe Roberts on lähetetty vankileirille, koska hän on hyökännyt upseerin kimppuun sydämettömän käskyn johdosta. Roberts ei voi seurata vankilan esimiesten sadismia sivusta, joten hän astuu järjestelmää vastaan.
Lumet sanoi Connerylle ennen kuvauksia, että aikoo pistää hänet koville henkisesti ja fyysisesti eikä suostu kohtelemaan näyttelijää silkkihansikkain. Myöhemmin Lumet ylisti yhteistyötä Conneryn kanssa: ”lopputulos ylitti kaikki toiveeni”.
Connery puolestaan sanoi, että elokuva tuskin olisi saanut rahoitusta ilman hänen statustaan Bond-tähtenä. Lumet ja Connery tekivät yhteistyötä vielä neljä kertaa myöhemmin, viimeistä kertaa vuonna 1989.
Vaikka kriitikot ylistivät Kukkulaa, yleisö ei löytänyt sitä. Nykyäänkin elokuva tuntuu olevan unohdettu helmi, vaikka Connery itse piti sitä yhtenä suurimmista saavutuksistaan.