Etsi
Aina välillä ohjelmistoon tulee hyvänmielen elokuva, joka oikeasti saa hyvälle mielelle. Vaikka Patti Cake$ on kaavamainen isoja luita ja ytimiä myöten, täytyy olla jotain vialla, jos ei ihastu sen suulaaseen sankarittareen.
Stephen Frears jatkaa sarjaansa laiskoja elokuvia, jotka vain hyvät näyttelijät voivat pelastaa. Tällä kertaa edes Judy Dench ei saa sitä toimimaan.
Vuosien tuotantohelvetin jälkeen Justin Chadwickin pukudraama pääsee valkokankaille niin kuin maailma ei jo olisi tarpeeksi ankea paikka.
Darren Aronofskyn uutuus on jo leimattu ”ristiriitoja herättäväksi” (lue: ensi-illassa buuattiin), mutta ei pidä innostua. Se on sekasotku eikä puoliksikaan niin hauska kuin miltä kuulostaa.
Ehkä oudoimmassa Cannes-kilpasarjan elokuvassa ikinä Safdien veljekset antavat Robert Pattinsonille elämänsä roolin ja osoittavat olevansa varteenotettavia tekijöitä.
Moninkertaisen César-voittaja Martin Provostin uutuus on jälleen täydellisen mukiinmenevää ranskalaisdraamaa, mutta vain näyttelijäsuoritukset loistavat.
Agnieszka Hollandin Hopeisen karhun voittajassa vanha nainen puolustaa eläinten oikeuksia ja nauraa patriarkaatille päin partaa. Ei kaikkien feministien tarvitse käyttää reisivarsisaappaita ja elää Themysciran saarella.
Oscar-ehdokkuudella huomioitu debyytti vie sydämen ja saattaa olla vuoden ihanin yllätys. Kuka sanoi, että animaatio on vain lapsille?
Unohtakaamme niin-huono-että-se-on-jo-hyvä-kategoria. Uusinta uutta on niin-huono-että-jopa-Tom–Hanks-näyttää-huolestuneelta. Dan Brown -filmatisointien ohella The Circle sopii juomapeliksi: otetaan drinkki aina Hanksin rypistäessä otsaansa. Juuri muuhun siitä ei ole.
Unohtakaa Ranskan elokuvauniversumin kermaa edustavat näyttelijät. Katell Quillévérén ensembledraamassa pääosassa on sydän. Kirjaimellisesti.
