Stripparit vetävät yhtä köyttä ja vievät miehiä kuin litran mittaa nautittavassa rikoskomediassa.

Why so serious? Juuri siksi.

Asghar Farhadi kohtaa Lost in Translationin. Kirjaimellisessa ja huonossa mielessä.

Pinnaltaan yhä nihilistisemmäksi yltyvä tarina sarjamurhaajasta sisältää useampia tasoja ja voimaantuu taideteoksena sitä enemmän mitä sen päähenkilö hajoaa henkisesti.

Norjalaisohjaajan omasta mustasta toimintakomediastaan tekemän englanninkielisen uusintafilmatisoinnin pahin puute on liiankin hyvin pääosaan sopiva näyttelijä.

Ei aivan Drew Goddardin edellisen elokuvan, The Cabin in the Woods -kauhukomedian tasolle yltävä lajityyppileikittely, mutta silti mukavasti samalla tavalla mattoa katsojan odotusten alta vetävä rikosjännäri.

Klassinen pakotarina on filmattu uudestaan mukiinmenevästi, mutta siinä on liikaa vanhan toistoa.

Yhtä hienovarainen kuin isku nenään mutta tarpeeksi hauska pysäyttämään verenvuodon.

Eräästä maailman tunnetuimmasta mafiapomosta tehty elokuva on niin käsittämätön sekasotku, etteivät siitä nauti edes laittomat kalkkunanmetsästäjät.

Potentiaalinsa hukkaava huippunäyttelijöiden tähdittämä näppärä scifi-rikoselokuva sortuu liialliseen tarinalliseen kikkailuun.

Epätasainen uudelleenfilmatisointi on parhaimmillaan loistavaa rikoskomediaa, huonoimmillaan väsynyt kopio aikaisemmin nähdystä.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin aikoihin sijoittuva elokuva sekoittaa sotaa, draamaa ja veijarikomediaa arvoitukselliseksi, omaperäiseksi keitokseksi.

Tositapahtumiin perustuva kidnappausdraama palauttaa uskon Ridley Scottin ohjaajankykyihin. Toinen veteraani Christopher Plummer tekee Oscar-tasoisen roolisuorituksen miljardööri J. Paul Gettynä.