Kunnon budjetilla toteutettu haipelottelu näyttää hyvältä mutta lapsiyleisölle suunnattuna ei täytä hirviökauhun kriteerejä.

Tyylitajuisen ensikertalaisen esikoispitkä muuttuu loppua kohti tutumman oloiseksi kauhuiluksi, mutta kokonaisuutena Hereditary – Pahan perintö on pitkästä aikaa häiriinnyttävin ja pelottavin Rosemaryn painajainen -variointi.

Täydellinen kauhuelokuva itseään toistavien jenkkiyliluonnollisuuksien ystäville, jotka eivät halua pelätä tai pelästyä.

Kauhuelokuva, joka ei laske pelottavuuttaan vain böö-säikyttelyjen varaan, vaan sen minimalistinen ääniraita vain korostaa jännittävien hetkien vaikuttavuutta.

Aivan liian myöhään tehty kauhuhitin jatko-osa on liian kliseinen ja suorastaan hölmö ollakseen aidosti pelottava.

Klassikoita kotimaiseen junttikauhuun yhdistelevällä viihdyttävällä pelottelulla ei ole mitään hävettävää kansainväliselläkään mittapuulla.

Kiinnostavasti alkava Saw-elokuvien kahdeksas osa luisuu nopeasti tusinakauhuksi.

Erityisesti The Lobsterin ystäviä hemmotellaan yhtä vinksahtaneella ja absurdilla maailmalla, mutta viedään vielä pidemmälle kauhun ja ahdistavuuden rajamaille.

Dario Argenton Suspiria uhraa logiikan tyylikkyydelle, mutta ei suotta. Tunnelmallinen kauhuklassikko vuosikymenten takaa on nyt nähtävissä upeasti restauroituna.

Parodiamainen, mustaa huumoria viljelevä teinikauhuleffa ei yllätä omaperäisyydellään, mutta viihdyttää erinomaisesti passelina syysiltojen piristeenä.