Alkuperäisteokselle sekä tarinaltaan että visuaaliselta tyyliltään uskollinen elokuva on rankka ja haastava katsontakokemus. Tarinan vaativuuden takia on suositeltavaa tutustua kirjaan ennen elokuvan näkemistä.
Alan Mooren ja David Gibbonsin vuosina 1986–87 julkaistua Watchmenia ei voi kutsua pelkäksi sarjakuvaksi. Graafinen romaani kuvaa paremmin yhtä kaikkien aikojen arvostetuimmista piirretyistä teoksista, joka on ainoana piirrettynä voittanut myös arvostetun Hugo-palkinnon.
Filmatisoinnille kasautui melkoisia paineita, mutta ohjaaja Zack Snyder (300) otti haasteen vastaan. Tuloksena on alkuperäisteokselle huomattavan uskollinen kuvaus sekä tarinansa että visuaalisen tyylinsä puolesta. Watchmen on kirjana haastava, eikä elokuva tee tästä poikkeusta. Lähes kolmetuntisen kestonsa aikana valkokankaalla näkyy perinteisestä sarjakuvafilmatisoinnista poiketen rankkaa kuvastoa: raiskaus, murhia, vain vähän keveitä komediallisia elementtejä, mutta hyvin graafista ja veristä väkivaltaa, mikä lähes nosti elokuvan ikärajan 18:aan.
Watchmen kertoo maailmamme rinnakkaistodellisuudesta ja siellä 80-luvulla elävästä ryhmästä naamioituja supersankareita, jotka eläköitymisen jälkeen joutuvat kaivamaan viittansa varastosta, kun kaduilla liikkuu sankareita listivä taho. Lisäksi kolmas maailmansota kolkuttaa ovella Neuvostoliiton ja USA:n viritellessä ydinohjuksiaan. Tarina on monisyinen ja johtaa lopulta äärimmäisten tapahtumien äärelle.
Elokuvaversioon on lisätty jonkin verran enemmän toimintaa kuin mitä kirjan monimuotoiseen dialogiin ja rinnakkaisiin kertomuksiin pohjautuva tarina alunperin sisältää. Koska aihe kokonaisuutena on melkoisen raskas, keventävä elementti ei ole huono valinta. Kuvastoltaan elokuva käyttää lähes identtisiä rajauksia sarjakuvan ruutujen kanssa.
Näyttelijävalinnat ovat osuneet kohdalleen. Billy Crudup läpikuultavan sinisenä Tri Manhattanina tuo hahmoon juuri oikean määrän etäistä ylimielisyyttä, mutta myös ihmisyyttä. Jackie Earle Haley on sosiaalisesti rajoittuneena Rorschachina mies yhtä kohdallaan kuin vaikuttavassa roolissaan Little Childrenissä ja hänen kollegansa samasta elokuvasta, Patrick Wilson, on arkana Dan Dreibergina ryhmän haavoittuvaisin ja inhimillisin hahmo. Malin Akerman seksikkääseen lateksiin pukeutuneena Lauriena puolestaan kääntää kenen tahansa pään.
Watchmen on sarjakuvafilmatisointi, mutta se ei ole mikään Fantastic Four. Se vaatii katsojaltaan oikeaa mielenvirettä paneutua monimutkaisiin juonenkäänteisiin, eikä se välttämättä kokonaan avaudu alkuperäisteosta tuntemattomalle. Haastava, synkkä ja kuvastoltaan rankka mutta visuaalisesti komea elokuva antaa ajattelemisen aihetta sekä syyn katsoa sen vielä toisenkin kerran.