Tom Cruise matkustaa Japaniin ja pukee samuraihaarniskan ylleen Edward Zwickin ohjaamassa elokuvassa Viimeinen samurai.
Alkuasetelmasta tulee väistämättä mieleen Akira Kurosawan samuraielokuvat. Zwick ja Cruise ovat haastatteluissa maininneet suuresti ihailevansa Kurosawaa ja etenkin elokuvaa Seitsemän samuraita.
Viimeinen samurai on kuitenkin perinteinen Hollywood-elokuva, ja siinä on yhtymäkohtia vaikkapa elokuviin Tanssii susien kanssa tai Gladiaattori. Viimeisen samurain tekijäjoukossa onkin Gladiaattorin käsikirjoittaja John Logan ja säveltäjä Hans Zimmer.
Edward Zwick on monipuolinen tuottaja-ohjaaja, ja hän on tehnyt paljon töitä myös televisiosarjojen parissa. Hänen ohjaamistaan elokuvista muistettavimpia ovat Yhdysvaltojen sisällissodan mustista vapaaehtoissotilaista kertova Glory (1989) sekä historiallinen draama Intohimon tuulet (1994).
Viimeisen samurain päähenkilö Nathan Algren (Cruise) on Yhdysvaltojen sisällissodassa kunnostautunut mutta traumaattisten muistojen vaanima veteraani. Sodan jälkeen hänestä on tullut kyyninen juoppo. Viskirahansa hän tienaa esiintymällä Winchester-kiväärin markkinointikiertueilla.
Epäkiitollinen työ saa jäädä, kun Algrenille tarjoutuu tilaisuus palata armeijan leipiin. Japanilaisdelegaatio palkkaa hänet kouluttamaan keisarillista armeijaa moderniin sodankäyntiin. Kapinoimaan ryhtyneet samurait olisi saatava aisoihin. Algren lähtee vanhojen tuttujensa kersantti Gantin (Billy Connolly) ja eversti Bagleyn (Tony Goldwyn) kanssa kohti Japania.
Koulutusprojekti ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan. Jo ensimmäisen taistelun jälkeen Algren saa huomata olevansa samuraipäällikkö Katsumoton (Ken Watanabe) johtamien kapinallisten vankina. Katsumoto ja muut samurait ovat periaatteen miehiä, joille kuolema taistelussa on suuri kunnia. Jos jotain häpeällistä tulee tehtyä, niin harakirillä se selviää. Keski-ikä ei moisella elämäntyylillä nouse kovin korkealle.
Vangiksi joutunut Algren saa armon jäädä henkiin. Taistelussa tulleita haavoja hoitaa Katsumoton leskeksi jäänyt sisar, ja siitä juonikuvioon saadaan pakollista mutta hieman väkinäistä romanssin tynkää. Kieliongelmiakin on, mutta samuraikylässä osataan tarpeen tullen puhua englantia katsojan suureksi kummastukseksi.
Vankeutensa aikana Algren tutustuu samuraikulttuuriin ja oppii perinteisiä taistelutaitoja. Aikansa samuraielämää sivusta seurattuaan hän päättää vaihtaa puolta ja liittyä vangitsijoidensa joukkoon.
Viimeisen samurain lavastus ja puvustus ovat huippuluokkaa. Massiiviset taistelukohtaukset on rakennettu huolella. Kuvaajana on kaksinkertainen Oscar-voittaja John Toll, ja sen huomaa.
Silti Viimeinen samurai ei täysin vakuuta. Tarina sielunsa menettäneestä itseään etsivästä taistelijasta on nähty monta kertaa ennenkin. Käsikirjoitus on paikoin kliseinen ja epäuskottava. Pitkällä kestolla on varmaan tavoiteltu eeppisyyttä, mutta lopputulos on pitkäveteinen.
Cruise on valmistautunut rooliinsa pitkään ja hartaasti, mutta paremmin jäävät mieleen pätevät sivuosasuoritukset. Timothy Spall on mainio tulkki-kirjeenvaihtaja. Ken Watanabe on samuraipäällikkönä vaikuttava ja ansaitsee Oscar-ehdokkuutensa.
Kokonaisuutena Viimeinen samurai on vain keskinkertainen elokuvakokemus isosta panostuksesta huolimatta.
Jussi Huhtala
