Sonyn vuoden 2018 Marvel-leffa Venom oli vielä hyvä avaus, kun renttutoimittaja Eddie Brock saa riesakseen kroppaansa asettuvan, avaruudesta saapunen supervoimakkaan symbiootin. Tom Hardy esitti erilaista kaveruskaksikkoa letkeästi. Sarjakuvien suositun hahmon esittelevä Let There Be Carnage -jatko-osa (2021) oli jo hienoinen sekasotku. The Last Dancen pitäisi tuoda Eddien ja Venomin kaoottinen kaveruus päätökseensä, mutta valitettavasti se on kolmikon heikoin tapaus.
Elokuvan tarkoitukseksi muodostuu toimia sarjakuvien King in Black -tarinan pohjustuksena, kun symbioottien luoja lähettää tuhohirviönsä näiden perään. Valitettavasti Eddie/Venom-kaksikko uhrataan täysin tällä alttarilla. He tekevät typeriä asioita ja elokuva on kansoitettu turhilla hahmoilla vain, jotta mahdollisesti toteutumatta jääviä tulevaisuudensuunnitelmia saadaan esiteltyä.
Kun tekijät lopulta muistavat varsinaiset päähenkilöt, yritetään turhaan tiristää tunnehanoja, mutta se menee vain keston venyttämiseksi.
Mikä pahinta, The Last Dance näyttää aivan hirvittävältä. Sen cgi-efektit ovat todella heikkoja ja paikoin tuskin istuvat ympäristöönsä. Kerronta on leikattu silpuksi ja yhdistettynä tökeröön, motivoimattomaan juoneen tekee kokemuksesta Marvel-fanillekin sietämättömän.
Jopa siinä määrin, että saattaa ajatella, olivatko Morbius ja Madame Web sittenkään niin huonoja. Vitsi vitsi, kyllä ne olivat, mutta The Last Dance eksyy niiden tielle tekemään fanipalveluksia erinäisillä hahmoilla, jotka ovat tuttuja vain sarjisfaneille – ja sitten niitäkään ei hyödynnetä kunnolla. Pahimpana tuhlauksena periaatteessa hyvän Chiwetel Ejioforin esittämällä Rex Stricklandilla on sarjakuvissa taustaa symbioottien kanssa, mutta leffassa Ejiofor saa esittää liipasinherkkää, väestönvaihtoteorian kanssa flirttailevaa kuumakallea.
Jouni Vikman
Venom: The Last Dance -elokuvan traileri
