Vedenneito on opettavainen ja hauska, lähinnä lapsille ja nuorille suunnattu kotimainen luontodokumentti. 13-vuotias Emika ja hänen serkkunsa Antti viettävät vapaa-aikansa Saimaan saaristossa tutkien kauniin järvialueen ihmeitä. Kaksikko tutustui kolme vuotta kestäneiden kuvausten aikana niin uhanlaisiin lajeihin kuin ihan tavallisiin pullasorsiinkin. Olipa joukossa myös vieras Aasiasta, joka toimii valaisevana esimerkkinä erilaisuudesta ja kiusaamisesta.
Emika ja Antti telttailivat järvellä jokaisena vuodenaikana etsien myyttistä ja äärimmäisen uhanalaista saimaannorppaa. Samalla he uivat, kalastivat, saunoivat, keräsivät marjoja, sienestivät, ihmettelivät revontulia ja pitivät hauskaa. Kaksikon seikkailut ovat sympaattista seurattavaa, eikä katsojallakaan käy aika pitkäksi.
Antin isän Petteri Saarion ohjaama ja käsikirjoittama elokuva ei pyri saarnaamaan, vaikka on sillä toki tärkeää sanottavaakin. Vedenneito haluaa lasten ja nuorten palaavan luontoon. Luontohetkeen kelpaa ihan vaikka takapihan pikkumetsikkö, kunhan vain lapset nousisivat peliensä, kännyköidensä ja tietokoneidensa ääreltä pois. Nuorison yleiskunto ja vastustuskyky ovat romahtaneet, koska lapset viettävät kaiken aikansa sisätiloissa. Vedenneito pyrkii houkuttelemaan lapsukaiset ulos luonnon rikkauksien äärelle.
Vaikka elokuva on suunnattu nuorille, voivat myös vanhemmat oppia siitä paljon uutta. Se voi siis toimia myös erinomaisena yhteisenä kokemuksena. Leffan jälkeen kannattaakin kävellä kotiin, ja tutkailla vastaan tulevia pieniä palasia city-luontoa – onhan myös urbaaneilla alueilla paljon uutta nähtävää, kunhan vain pitää silmänsä auki.
Vedenneito -elokuvan traileri
