Tie sydämeen

Ruoanlaitosta taidetta tekevä pariskunta rakastaa kokkailua ja toisiaan 1880-luvun Ranskassa. (Ikäraja K-7)

25.4.2024 07:44
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 26.04.2024

Aikana, jolloin tarina, toiminta ja tehosteet muodostavat valtavirtaelokuvien pyhän kolminaisuuden, vietnamilais-ranskalaisen Trân Anh Hùngin ohjaama Tie sydämeen on kuin ilmestys toisesta maailmasta tai ainakin toiselta aikakaudelta. Tarinaa siinä on vain nimeksi, ja sen toiminta rajoittuu lähinnä aisteja kiihottavien aterioiden valmistamiseen. Sen visuaaliset tehosteet tiivistyvät tapaan, jolla keittiön ikkunasta siivilöityvä auringon valo lankeaa liedellä höyryävään pataan ja Juliette Binochen sen lämmöstä punertuviin kasvoihin.

Vuoden 1885 Ranskaan sijoittuvassa elokuvassa Binoche esittää taiturimaista, työlleen omistautunutta kokkia nimeltä Eugénie. Benoît Magimel on hänen työnantajansa, kulinaaristen taiteiden Napoleoniksikin kutsuttu Dodin Bouffant, jonka kotiin tietty gourmetistien seurue kokoontuu säännöllisesti nauttimaan pariskunnan yhdessä ideoimista mutta lähinnä Eugénien valmistamista juhla-aterioista.

Dodin ja Eugénie ovat myös rakastavaisia ja asuneet saman katon alla jo 20 vuotta. Dodinin toistuvat kosinnat Eugénie on kuitenkin aina lempeästi torjunut. Hän säilyttää mieluummin asemansa Dodinin kokkina ja rakastajattarena pidättäen näin itsellään myös oikeuden päättää, milloin jättää erillisen makuuhuoneensa oven lukitsematta.

Tie sydämeen on yhtäältä kertomus kahden jo elämänsä syksyyn ehtineen ihmisen kypsästä ja tasa-arvoisesta rakkaudesta. Vaikka Eugénie touhuaa keittiössä Dodinin ystävineen kokoontuessa pöydän ääreen nauttimaan hänen loihtimistaan herkuista, molemmat ovat osansa itse valinneet ja Eugénie kieltäytyy kutsuttunakin liittymästä pöytäseurueeseen. Dodin tarvitsee Eugénieta vähintään yhtä paljon kuin tämä häntä, ja viime kädessä juuri Eugénie määrittelee heidän suhteensa rajat.

Ruokaelokuvien alati kasvavassa joukossa Tie sydämeen erottuu jo siksi, että siinä kokkailu ei ole stressaavaa kilpailua tai oman pätevyyden todistelua, vaan pyyteetön tapa osoittaa rakkautta. Joka aamu Eugénie ilmaisee Dodinille rakkautensa valmistamalla tälle suussa sulavan munakkaan. Kun Dodin yrittää vielä kerran saada Eugénielta myöntävän vastauksen kosintaansa, hän valmistaa tälle juhlavan, pienintä yksityiskohtaa myöten harkitun yksityisaterian, jonka huipentavaan jälkiruokaan on kätketty kihlajaissormus.

Dodinin ja Eugénien harmoniseen parisuhteeseen luo tummana väreilevän pohjavireen jälkimmäisen nimettömäksi jäävä sairaus, johon vihjataan jo elokuvan alussa. Tietoisuus siitä, että elämän nautinnot ovat yhtä väliaikaisia kuin rakkaudella valmistetun aterian, tuo elokuvaan hienoista surumielisyyttä.

Tie sydämeen on Trânin seitsemäs pitkä elokuva ja ilmeinen sisarteos hänen lukuisia palkintoja keränneelle esikoisohjaukselleen Vihreän papaijan tuoksu (1993). Kummankin elokuvan ilmaisu on korostuneen aistillista vailla yhtään suoranaisen eroottista kohtausta ja kummankin naispäähenkilö omistaa elämänsä toisten palvelemiselle oman arvokkuuteensa silti säilyttäen. Feministiksi Trânia tuskin voi väittää, mutta yhtä vaikeata olisi kiistää sitä empatiaa ja kunnioitusta, jolla hän naispäähenkilöitään lähestyy.

Kiistatonta on myös Trânin elokuvallinen taidokkuus. Vaikuttava osoitus siitä on Tien sydämeen aloittava yli puolituntinen kokkausjakso, jossa Eugénie ja Dodin keittiöapulaisensa kanssa valmistavat monen ruokalajin juhlaillallista Dodinin gourmetistiseurueelle. Kameran liikkeet seuraavat heitä yhtä vaivattomasti ja täsmällisesti kuin he liikkuvat suuren keittiönsä työpöytien, keittolevyjen ja uunien välillä.

Vedet kielelle nostattavana ruokaelokuvana Tie sydämeen rinnastuu lähinnä Oscar-palkittuun tanskalaiselokuvaan Ranskalainen illallinen (1987) sekä Ang Leen Taiwanissa ohjaamaan perhetarinaan Syö juo mies nainen (1994). Mutta yhtä hyvin sitä voisi lähestyä taiteen tekemisestä kertovana elokuvana.

Eugenie ja Dodin suhtautuvat kokkailuun samalla vakavuudella ja paneutuneisuudella kuin kunnianhimoinen taiteilija työhönsä. Eikä erilaisten ruoka-ainesten käsittely poikkea niinkään paljon tavasta, jolla kuvanveistäjä käsittelee materiaaliaan.

Lopuksi itsestäänselvä varoitus. Älä mene katsomaan tätä elokuvaa nälkäisenä!

Tarmo Poussu

Tie sydämeen -elokuvan traileri

YouTube video