Etukäteen Thunderbolts*-elokuva tuntui tylsältä MCU:n välinumerolta, jonka tarkoitus oli lähinnä muistuttaa ihmisiä satunnaisten elokuvien ja suoratoistosarjojen sivuhahmoista ja pikkukonnista, joilla ehkä olisi merkitystä kuljettaessa kohti lähivuosina odottavia ison kaliiberin superseikkailuja. Erityisesti elokuva ammentaa aineksia ja hahmoja elokuvista Black Widow ja Ant-Man and the Wasp sekä sarjasta The Falcon and the Winter Soldier.
Hahmot ovat voimiltaan ja taustoiltaan hyvin samankaltaisia: pahojen taustavoimien manipuloimia, rikottuja ja tappamaan pakotettuja ihmisiä, joille on annettu lähes yliluonnollisia refleksejä ja taistelutaitoja antava koulutus, joillekin sen lisäksi myös laimennettua versiota kapteeni Amerikasta lyömättömän tehneestä superseerumista. Elokuva jopa vitsailee tuon samankaltaisuuden kustannuksella, kun tukalassa tilanteessa ihmetellään, eikö oikeasti yksikään heistä osaa lentää.
Yllättäen Thunderbolts* on erittäin onnistunut toimintaseikkailu, jonka parissa viihtyy ja jonka yrmyistä hahmoista välittää. Juuri hahmojen samankaltaisuus ja kyvyttömyys luottaa toisiin oman sielun synkkyyksien vuoksi tekee porukan vastahakoisesta ja pitkälti olosuhteiden pakosta tapahtuvasta yhteenhitsautumisesta uskottavaa ja kiinnostavaa.
Edellä mainittujen antisankarillisten sivuhahmojen ohella Julia Louis-Dreyfusin esittämä Valentina Allegra de Fontaine on ärsyttävyyteen asti saanut piipahdella elokuvissa ja suoratoistosarjoissa vihjaillen tärkeästä asemastaan MCU:ssa, joka vain ei koskaan ole konkretisoitunut. Vihdoinkin de Fontaine pääsee valokeilaan ja paljastaa korttinsa vallan kulisseissa operoivana manipulaattorina, jonka tarkoitusperiä voi vain arvailla, mutta jonka keinot ovat selvästi moraalittomat. De Fontaine on katalysaattori, joka lopulta johtaa Thunderboltsien kokoontumisajoihin yhteisen mission vuoksi.
De Fontaine on pyörittänyt omaa hämäräperäistä supersotilasoperaatiotaan, jossa hän on hyödyntänyt ryhmän jäseniä yksilöinä. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun ennen läpimurtoa de Fontaine joutuu senaatin tutkimusten kohteeksi ja hänen käskyläisensä havaitsevat sen myötä olevansa pelinappuloita. Tutkinta tuo peliin myös Winter Soldierin, Sebastian Stanin esittämä Bucky Barnesin, joka tätä nykyä on senaattori, joka yrittää kääntää de Fontainen pystyvää assistenttia (Geraldine Viswanathan) työnantajaansa vastaan.
Kaikki tämä johtaa supersankaritarinoiden vakiokalustoon: supervoimaisten tyyppien keskinäisiin tappeluihin, yhteenottoihin virkavallan ja sotilasjoukkojen kanssa sekä suureen taisteluun pääpahista vastaan. Kuluneesta peruskuviosta huolimatta matka sujuu varsin rattoisasti, hölmöä ja semivakavaa sekoittaen ja sopivan maanläheisesti suhteessa sankareiden yliluonnollisten kykyjen rajallisuuksiin.
Hannah John-Kamen toistaa roolinsa Ant-Man and the Waspin seinien läpi kulkevana Ghostina, mutta valitettavasti tuohon kykyyn hänen persoonallisuutensa päättyy. Wyatt Russell pääsee vähän enemmän laajentamaan hahmoaan, joka The Falcon and the Winter Soldier -sarjassa romahti sankarista hylkiöksi. Eniten keskitytään jatkamaan Black Widow’n Yelena Belovan (Florence Pugh) ja David Harbourin esittämän Red Guardianin yhteistä tarinaa. Kaikki ovat pystyviä rooleissaan, mutta kyllähän Pugh selvästi vetää pisimmän korren näyttelijänä. Harbourin toiveikas kohellus tasapainottaa sopivasti Ylenan lakonisuutta ja kyynisyyttä.
Sankarien mutta myös pahiksen on kohdattava oma sisäinen synkkyytensä ja supertaistelujen ohella on kohdattava omaa pimeyttään. Lajityyppiin liittyen mielenterveysongelmissakin kyse on pitkälti sisäisten peikkojen mätkimisestä, mutta mukaan on saatu myös vakavampaa pohdintaa. Mikä tärkeintä, vasta oman itsensä kohtaamisen myötä pystyy luomaan yhteyksiä myös muihin.
Ryhmän nimen perässä oleva asteriskikin saa selityksen, sillä se tarkoittaa, että elokuvallisessa ”alaviitteessä” porukka saa uuden merkityksen. Sen tarkoitus on mitä todennäköisimmin vain saada aikaa kohahdus Marvel-sarjakuvia tuntevassa faniporukassa – ja siinä se onnistui. Lopputekstikohtauksessa sitä jo vedetään vähän takaisin, ja luulen, ettei asialla lopulta ole mitään kauaskantoisempaa merkitystä, MCU:n lankoja vetelevä luova johtaja Kevin Feige todennäköisesti vain taas leikittelee katsojien odotusten kannalta. Marvelin superryhmät ovat kuitenkin tarkkaan varjeltuja tavaramerkkejä, joiden sarjiksista kumpuavaa historaa ja koostumusta ei ihan helposti mullisteta. Mutta hauskaa spekulaatiota siitä saa aikaiseksi, jos ei muuta kuin meidän nörttien iloksi.
Jouni Vikman
Thunderbolts* -elokuvan traileri
