Lillian on luokkansa kanssa retkellä Washington D.C:ssä. Hän joutuu eroon porukastaan, kun ravintolaan ryntää pedofiliasalaliitosta vaahtoava aseen heiluttelija. Lillian päätyy matkalle erilaisten yhdysvaltalaisten yhteiskuntaluokkien ja alakulttuurien läpi. Ne tuntuvat suorastaan poikkileikkaukselta Amerikasta, joka tunnetaan salaliittoteorioista ja urbaaneista legendoista.
Kohtaaminen yhden tahon kanssa johtaa lopulta uuden ryhmittymän pariin päätymiseen. Joka kerta Lillian imee vaikutteita ja elämän yleissivistystä, jota hän hyödyntää seuraavaksi tapaamiensa ihmisten parissa. On kuin hän katsoisi huvittuneesti ulkopuolelta kuuluisaa amerikkalaista sulatusuunia, joka ei enää täysin pysty sulattamaan erilaisia vaikutteita itseensä.
On vaikea saada otetta The Sweet Eastin punaisesta langasta, ja Lillian on hahmona käytännössä tyhjä kangas, jolle elokuva maalaa tekijöittensä ajatuksia maailmasta. The Sweet East on kuitenkin myös letkeästi rullaava seikkailu, paikoin lähes fantasiasellainen, jonka vino huumori ja Lillianin kohtaamien hahmojen eksentrisyys viihdyttää. Talia Ryder on mainion itsevarma ja energinen teininä, joka käytännössä ajelehtii huvittuneen uteliaana.
Ensikertalainen ohjaaja Sean Price Williams aloitti indie- ja dokumenttiohjaajien kuvaajana, ja se näkyy myös The Sweet Eastissa. Siinä on pitkiä jaksoja, joissa kuvat puhuvat, ja myös kuvaajana toiminut ohjaaja hyödyntää luonnonvaloa kauniisti. Varoituksen sana: vaikka The Sweet East on satiirinen art house -elokuva, saattaa herkemmällä katsojalla mennä punaviini väärään kurkkuun yhden pitkähkön, pöhkön hauskan verenroiskuttelukohtauksen aikana.
Jouni Vikman
The Sweet East -elokuvan traileri
