Pedro Almodóvar on kiistatta yksi modernin elokuvien mestareista. Espanjasta kotoisin oleva ohjaaja on luonut uraa jo 1970-luvulta lähtien, mutta siirtyi englanninkielisiin elokuviin vasta vuoden 2020 The Human Voice -lyhärillä. Sitä seurasi vielä länkkäri Strange Way Of Life, jossa Pedro Pascal ja Ethan Hawke näyttelivät rakastavaisia, mutta The Room Next Door on Almodóvarin ensimmäinen pitkä englanninkielinen elokuva.
Vanhojen ystävien Ingridin (Julianne Moore) ja Marthan (Tilda Swinton) tiet ovat erkaantuneet nuoruudessa, kun Martha lähti maailmalle sotareportteriksi ja Ingrid haki uraa kirjailijana. Naisten yhteinen tuttava kertoo Ingridille Marthan sairastavan vakavaa syöpää, mutta jälleennäkeminen saa yllättävän käänteen, kun Martha ilmoittaa olevansa valmis kuolemaan.
Elokuvan nimi tulee Marthan pyynnöstä, että Ingrid on viereisessä huoneessa, kun Martha ottaa laittomasti hankitun pillerin, joka auttaa häntä nukahtamaan ikiuneen rauhallisesti. Harmillisesti Ingrid pelkää kuolemaa jo valmiiksi, eikä ole aivan varma pystyykö hän auttamaan Marthaa viimeiselle matkalleen.
The Room Next Door on elokuva elämästä, kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä. Tarinasta ei varsinaisesti löydy mitään ihmeellistä tai yllättävää, mutta Almodóvar kertoo sen tarkasti ja hellästi. The Room Next Door keskittyy Ingridin ja Marthan ystävyyteen, ja vaikka elokuvalla on vain yksi mahdollinen loppuratkaisu, on se silti tunteisiin vetoava.
Vaikka The Room Next Door onkin surullinen, se ei missään nimessä ole traaginen. Marthan päätöstä käsitellään kunnioituksella ja ymmärryksellä, eikä Almodóvar koskaan yritä vakuuttaa katsojaa, että Marthan kannattaisi jatkaa taistelua. Syöpään kuolleista ihmisistä usein kirjoitetaan, että he ovat hävinneet taistelun sairautta vastaan, mutta The Room Next Door osoittaa, että meillä kaikilla on oikeus arvokkaaseen kuolemaan, joka tapahtuu omilla ehdoillamme.
Moore ja Swinton ovat huikeassa vedossa elokuvan pääosissa. The Room Next Doorin kaltaiset elokuvat eivät aina onnistu vakuuttamaan, että hahmot ovat todella ystäviä ja ovat tunteneet toisensa vuosia, mutta Swinton ja Moore luovat uskottavan dynamiikan Ingridin ja Marthan välille.
Moore on erityisen upea roolissa, joka vaatii näyttelijältä paljon. Swintonin Martha on suoraviivaisempi, mutta Ingrid yrittää peitellä omia pelkojaan Marthalta ja käsitellä samalla kuolemaa. John Turturro nähdään Ingridin ystävänä ja entisenä rakastajana, ja vaikka Turturron kohtaukset eivät aina tunnu tarpeellisilta, ne tuovat elokuvaan hieman keveyttä.
Elokuvan loppu tuntuu hieman turhan venytetyltä, kun Ingrid kohtaa Marthan vieraantuneen tyttären ja Alessandro Nivola esiintyy yhdessä kohtauksessa etsivänä, joka ei usko Ingridin tarinaa Marthan suunnitelmasta. The Room Next Door olisi ollut napakampi elokuva ilman viimeisiä kohtauksia.
Maria Lättilä
The Room Next Door -elokuvan traileri
