Bhutan on pieni valtio Himalajan vuoriston kainalossa naapureinaan Intia, Kiina ja Nepal. Se oli pitkään eristyksissä, kunnes kuninkaan toivomuksesta alkoi pikkuhiljaa avautua. Bhutanissa sallittiin vuodesta 1999 tv ja internet maan ollessa maailman viimeisimpiä maita, joissa televisio sallittuun. Samalla alettiin muuttaa maan perustuslakia kohti demokratiaa. Maa oli ollut absoluuttinen monarkia, mutta silloinen kuningas Jigme Singye Wangchuk halusi modernisoida maataan ja tehdä siitä parlamentaarisen monarkian.
Suuri muutos vaatisi vaalien järjestämisen. Koska Bhutan ei koskaan ole ollut millään tapaa demokraattinen, ei kansalla ollut mitään käsitystä vaaleista, puolueista tai parlamentista. Niinpä ennen varsinaisia parlamenttivaaleja vuosina 2007 ja 2008 päätettiin järjestää vuonna 2006 niin kutsutut varjovaalit.
Juuri näiden varjovaalien aikaan The Monk and the Gun sijoittuu. Kaukaisessa Utan kylässä, joka tunnetaan parhaiten jokaelokuisista herkkusienifestivaalistaan, on tohina päällä. Televisioita hankitaan, joiden ohjelmavirrassa pyörii tulevan 007 Quantum of Solace -elokuvan trailerit innostaen kylän nuorempaa väkeä. Myös vaalit puhuttavat. Vanhempi väki pitää koko vaalitouhua turhana hömpötyksenä, koska onhan heillä kuningas, ja niin on aina ollutkin.
Viereisen pienen luostarin hengellinen johtaja, eli lama (Kelsang Choejay), haluaa, että luostarin nuori munkki Tashi (Tandin Wangchuck) hankkisi vaaleja varten ainakin kaksi asetta, jostain. Huhujen mukaan eräällä paikallisella viljelijällä saattaisi sellainen löytyä, aseita kun maassa ei juuri ole.
Ja onhan hänellä. Samaisen aseen perässä on myös amerikkalainen asekeräilijä Ron (Harry Einhorn), jolla olisi harvinaiselle, Yhdysvaltojen sisällissodan aikaiselle kiväärille jatko-ostaja tiedossa. Oppaakseen ja tulkikseen hän saa velmumaisen Benjin (Tandin Sonam), jonka liikkeistä poliisi on myös kiinnostunut.
Bhutanilainen elokuva on meillä ja maailmalla muutenkin todellinen harvinaisuus. Ohjaaja-käsikirjoittaja Pawo Choyning Dorjin edellinen elokuva Koulu maailman laidalla saatiin teatterilevitykseen myös meilläkin. Nyt kun pelimerkkejä on ollut hieman eenemmän jaossa ja koska tämä hänen uusin teoksensa oli maansa Oscar-ehdokas, ollaan myös tämä elokuva tulossa meidän valkokankaillemme.
Sen verran epätavallisesta tapauksesta on kyse, että moninaisen elokuvan ystävän ei kannata jättää tätä mahdollisuutta väliin. Se on tehty vankalla ammattitaidolla, joten tarina kuljettuu pääosin soljuvasti eteenpäin, kuin raikas vuoristopuro. Sen hahmot on hyvin kirjoitettu, vaikka mitään erityisen syviä mielenkoukeroita emme pääse todentamaan. Eikä tämä tarina sitä vaadikaan. Elokuva on lämmin ja verrattain hauska, vaikka kovin suuria röhönauruja se tuskin katsojassa herättää. Eikä sekään ole sen tarkoitus, mutta hyvän mielen se jättää teatterista poistuttua.
Elokuva kuvaa hienosti, kuinka hyvin kauan kaukaisissa perinteissä elänyt kansakunta herätetään kohti uudempaa aikaa demokratiaa opettelemaan. Aivan helposti se ei käy, koska muutos on aina pelottava. Se näyttää myös, kuinka hauras demokratia onkaan. Tämä aihe ei vanhene koskaan, sen ovat viime ajat meille jälleen osoittaneet.
Hannu Liekso
The Monk and the Gun -elokuvan traileri
