Vuonna 1942 Chicagossa syntynyt Theodore John Kaczynski oli hienoinen lapsinero, varsinkin matemaattisesti lahjakas. Hän valmistui Harwardista 20-vuotiaana ja alkoi edetä akateemisella uralla. Sitten jotain tapahtui, sillä vuonna 1969 hän luopui urastaan ja muutti takaisin vanhempiensa luo. Vuonna 1971 hän muutti syrjäiseen metsämökkiin Montanan erämaihin ilman sähköä tai juoksevaa vettä.
Vuonna 1986 hänet pidätettiin Unabomber-nimellä tunnettuna terroristina kolmen ihmisen murhasta ja 23:n muun vahingoittamisesta. Hän istuu edelleen vankilassa elinkautista ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.
Tony Stonen elokuva Ted K keskittyy noiden kahden ajanjakson väliseen aikaan, kun Kaczynski turhautuu yhä enemmän ja enemmän villin luonnon tuhoutumiseen sekä ihmisen ja teknologian aiheuttamaan häirintään.
Ted K ei kuitenkaan erehdy väittämään, että Kaczynskin huoli olisi epäitsekästä ja pyyteetöntä. Vaikka hän selvästi nauttii erakkoelämästä ja arvostaa luontoa, hän tuntuu pitävän sitä omana omaisuutenaan, johon muilla ei ole asiaa. Ei ole väliä, onko kyseessä mökkivieraiten revittely metsässä tai mökin yli lentävän koneen omistavan firman johtaja, kaikki ovat hänelle henkilökohtaisesti vastuuvelvollisia.
Kaczynskillä ei ole ongelmia tuhota hänen (luonnon)rauhaansa rikkoneiden omaisuutta ja sabotoida metsää myllääviä koneita. Aitoon huoleen ympäristön puolesta sekoittuu kuitenkin naisvihaa ja yhä enenevissä määrin oman pahoinvoinnin projisointia muiden vahingoittamiseen. Luonnonsuojelu tuntuu siinä vain tekosyyltä.
Ottaen huomioon, että Kaczynski muuttaa jalanjälkensä kokoa, muokkaa ulkomuotoaan ja sirottelee ympäriinsä vääriä johtolankoja, hän selvästi tietää tekevänsä vääryyttä. Kun hänen uhrinsa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jäävät näkymättömiksi, herää paikoin kysymys, miksi Stone on halunnut tehdä terroristista elokuvan. Elokuvan, joka vain keskittyy tämän elämään jättäen johtopäätösten tekemisen ja tuomitsemisen katsojalle. Toki voi pitää virkistävänä sitä, ettei hän ole lähtenyt tekemään poliisielokuvaa – FBI varasi miehen metsästämiseen valtavat resurssit, mutta mitään tutkimustyötä ei esitetä kuin vasta aivan lopussa.
Todennäköisesti syy on yksinkertaisesti ohjaajan halu tehdä juuri sellainen elokuva kuin hän haluaa juuri haluamallaan tavalla. Ja siinä hänellä on mitä mainioin rikoskumppani.
Lähes koko ajan kuvassa oleva Sharlto Copley tekee mainion roolisuorituksen miehenä, joka välillä on täysin tietoisesti hurmaavan manipuloiva, välillä harhojensa vietävissä ja usein vain vaivoin kasassa pysyvä ihmisraunio. Tuntuu, että perheenjäsentensä kanssa puhelimessa keskustellessaan hän on aidoimmillaan, kun hän päästää turhautuneen raivon valloilleen.
Aivan onnistuneena elokuvaa ei voi pitää – olivat sen tarkoitusperät mitkä tahansa – mutta aavistuksen liian pitkänäkin se pitää otteessaan. Stonen täydellisesti hallitsema tarkkaileva näkökulma ja Copleyn hermokimppuisa roolisuoritus tekevät Kaczynskistä hahmon, josta ei voi irrottaa silmiään. Eikä elokuvakaan häiriinnyttävine tunnelmineen katoa mielestä ihan heti.
Jouni Vikman
Ted K -elokuvan traileri
