Elämäkertaelokuvasta on viime vuosina kasvanut Suomessa suosittu lajityyppi. Omat valkokangastarinansa ovat saaneet muun muassa muusikot, Cheek, Kikka, Juice Leskinen, Apulanta-yhtye sekä kuvataiteilijat Tove Jansson ja Helene Schjerfbeck. Nyt myös koko Suomen suosikkiviihdyttäjä Pertti ”Spede” Pasanen on saanut oman elokuvan.
Spede Pasanen (1930–2001) oli monipuolinen komediantekijä, joka käsikirjoitti, tuotti, ohjasi ja näytteli. Hän teki huumoria radioon, televisioon ja valkokankaalle. Spede Show’n ja Uuno Turhapuro -elokuvat tietävät kaikki. Speden uraa leimasi se, että kansa rakasti häntä, mutta kriitikot inhosivat.
Aleksi Delikouraksen (Punttikomedia) ohjaama ja Antti Heikkisen kirjoittama Spede on mielenkiintoinen tapaus. Toisin kuin kohteensa, se ei lähde kosiskelemaan yleisöä tekemällä helposti uppoavaa huumoria. Spede on suorastaan yllättävän kunnianhimoinen elokuva, jossa toisin kuin Spede-tuotannoissa, hyödynnetään kekseliäästi elokuvakerronnan eri tapoja. Elokuvan leikkaus poikkeaa tavanomaisesta, ja kuvauksessa on käytetty luovasti erilaisia filmiformaatteja. Tämähän on oikeaa elokuvaa, toteaa pöljää komediaa odottava katsoja.
Nimihahmo on yllättäen kaikkea muuta kuin koominen. Ehkä Spede ei siviilissä hauska tyyppi ollutkaan, mutta silti on tekijöiltä rohkea veto luoda Spedestä näin synkkä valkokangashahmo. Spede on ahdistunut, välillä jopa toksisesti käyttäytyvä mies, joka ei ole mihinkään tyytyväinen. Hän kohtelee puolisoaan tylysti ja vetää irvailevaa ohikulkijaa turpaan. Riku Niemistä – tai ketä tahansa näyttelijää – oli vaikea mieltää etukäteen Speden rooliin, mutta hän istuu siihen erinomaisesti. Hänestä löytyy tarvittavaa savolaista letkeyttä, mutta ennen kaikkea hän on uskottava vakavana miehenä, joka on näennäisestä rentoudestaan huolimatta koko ajan jotenkin kireä.
Elokuvassa toimii hyvin myös elämäntarinan rajaus. Spede sijoittuu noin viiden vuoden ajalle 1960- ja 1970-luvun vaihteeseen. Monissa elämäkertaelokuvissa haukataan liian iso pala yrittämällä käydä läpi kaikki vaiheet syntymästä kuolemaan. Spede kertoo mielenkiintoisesta ajanjaksosta nimihenkilön elämässä, ja se on pääosin toteutettu vakuuttavasti.
Aivan kaikki elokuvassa ei silti toimi. Ei synny riittävää vaikutelmaa, että tämä on draamaelokuva, joka kertoo tarinaa Spede Pasasesta, vaan koko ajan katsoja muistaa seuraavansa lavastettuja tilanteita. Ajankuva on rakennettu uskottavasti, mutta vähemmälläkin uskoisi että 1970-luvun alun Suomessa sai polttaa tupakkaa melkein missä vain. Nyt spaddua tungetaan huuleen niin tiuhaan, että se menee alleviivaamiseksi.
Pasasella oli useita tärkeitä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa syntyi egojen taisteluja. Siinä mukaan tulevat herkulliset sivuroolit. Joonas Nordman on mainio tinkimättömänä ohjaaja Ere Kokkosena. Kaikkein parhaan roolin tekee kuitenkin Aku Sipola, joka esittää Vesa-Matti Loiria. Hän on äänenkäyttöä myöten roolissaan niin ilmiömäisen hyvä, että Jussi-palkinnon parhaasta sivuosasta voisi jakaa jo nyt.
Jussi Huhtala
Spede -elokuvan traileri
