Kolmekymppisistä ystävyksistä koostuva kaveriporukka lähtee siskosten Natalin (Iida-Maria Heinonen) ja Veronikan (Laura Birn) perheen omistamaan merenrantahuvilaan viettämään 35 vuotta täyttävän Mitzin (Emmi Parviainen) yllätyssynttäreitä.
Porukkaan kuuluvat lisäksi Mitzin entinen poikaystävä, angstinen kirjailija Juhana (Samuli Niittymäki) ja hänen uusi tyttöystävänsä Ulla (Paula Vesala). Eero Milonoff on ärsyttävä Härde, jonka pikkuveljeä Jannea esittää Paavo Kinnunen. Mukaan juhliin saapuu myös Veronikan uusi poikaystävä Mikael (Christian Hillborg), joka on tunnettu Hollywood-tähti.
Jännitteitä on ilmassa viikonlopun alusta lähtien. Jokaisella on omat salaisuutensa. Hyvin pian porukka sujahtaa entisiin rooleihinsa, jotka nostavat esille taustalle työnnettyjä kaunoja. Ensimmäisenä iltana viattomasti alkava seurapeli tuo kuin vahingossa pinnalle kahdenkymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin liittyvän paljastuksen, jolla on ollut hyvin kauaskantoiset seuraukset.
Seurapeli on Jenni Toivoniemen ensimmäinen kokopitkä elokuva, jonka hän on myös käsikirjoittanut. Toivoniemi muistetaan erityisesti yhtenä Tottumiskysymys-elokuvan seitsemästä ohjaajasta. Toivoniemen ensimmäinen lyhytelokuva Treffit palkittiin Sundancen elokuvajuhlilla vuonna 2012.
Toivoniemen käsikirjoitus etenee luontevasti. Se on hauska, mutta syvällinen ja satuttavakin. Aivan kuten Toivoniemen Tottumiskysymyksen firman juhliin sijoittuvassa lyhytelokuvassakin pinnalla kuplivan naurun alle kätkeytyy kipeitä kokemuksia.
Toivoniemen elokuvasta tekee erityisen sen moniulotteisuus ja syvällisyys. Samalla se käsittelee asioita kepeällä huumorilla. Karnevalistinen nauru elämän absurdiudesta auttaa kestämään vaikeita kokemuksia, mutta kivun ja pettymysten annetaan nousta sellaisinaan pintaan.
Erityisen hienosti Seurapeli paljastaa sisarus-, seurustelu- ja ystävyyssuhteisiin liittyviä valta-asetelmia. Ne tulevat esille hienovireisesti sivulauseissa tai toisen mielipiteen sivuuttamisena, pyrkimyksenä kontrolloida muiden valintoja tai kaiken tilan varaamisena itselle. Elokuva kuvaa myös roolien vangiksi jäämistä.
Toivoniemi on ujuttanut Seurapeliin paljon symboliikkaa. Alussa kuvataan asetelmaan aseteltuja hedelmiä, jotka ovat tuoreita ja koskemattomia kuin odottaen, että joku maalaisi ne. Viikonlopun edetessä hedelmät alkavat mädäntyä vadissa ja kärpäset leijailla niiden ympärillä. Barokkimusiikki soi taustalla, mikä vahvistaa karnevalistiseksi yltyvää tunnelmaa.
Hedelmien mätäneminen kuvastaa kaveriporukan estojen vapautumisen dekadenssia sekä pinnanalaisten jännitteiden ja raadollisten valta-asetelmien nousemista pintaan.
Näyttelijät tekevät hienoa työtä. Erityisen vaikuttava on Emmi Parviainen räiskyvän ja karismaattisen Mitzin roolissa, josta hän tekee kokonaisen – elävän, moniulotteisen, koskettavan ja uskottavan. Laura Birn tekee hienon roolityön täydellisyyttä tavoittelevana Veronikana, jonka täydelliseen kuoreen tulee viikonlopun aikana särö jopa ystäväporukan silmissä.
Yhtenä teemana elokuvassa kulkee ikuisen nuoruuden haave ja lähestyvän keski-iän tuottama pettymys. Keski-ikä ei tuonutkaan tullessaan vakituista työtä, omistusasuntoa, ydinperhettä tai uraa – ei ehkä mitään siitä, mikä nuoruuden haaveissa tuntui niin varmalta.
Seurapeli on hauska ja kipeä, kuin elämä itse. Tarinan henkilöihin pystyy samaistumaan ja heistä alkaa välittää. Henkilöiden moniulotteisuus heijastaa todellisuutta.
Toivoniemen elokuvassa on joitain todella hauskoja kohtauksia. Ei voi olla nauramatta, kun lihaksikkaaksi treenattu Ruotsin Hollywood-lupaus pilkkoo polttopuita ilman paitaa ja löysät Suomi-pojat litkivät kaljaa vieressä.
Tapahtumat väritetään usein groteskin huumorin kautta. Lopun karnevalismi vapauttaa nauramaan. Traagisia tapahtumia, joita jokaisen elämään mahtuu, käsitellään silti lämmöllä.
Seurapelin musiikin suunnittelusta vastaa Jan Forsström. Elokuvassa soi päähenkilöiden kanssa samaan ikäluokkaan kuuluville hyvinkin nostalgisia kappaleita. Kentin Innan allting tar slut, Alice Cooperin Poison, ja Alphavillen Forever Young kuljettavat suoraan nyt keski-ikää lähestyvien nuoruuden biletunnelmiin.
Loppupuolella elokuvasta olisi voinut jättää erään ylilyönniksi taipuvan kohtauksen pois, mutta muuten Seurapelissä on kaikki kohdallaan.
Seurapeli -elokuvan traileri
