Eve Vernet (Catherine Frot) saapuu ruusunäyttelyyn myöhässä uskollisen assistenttinsa Véran (Olivia Côte) kanssa. Eva on aikoinaan ollut tunnettu ruusunjalostaja, mutta nykyisin hänen perinteisin menetelmin kehittämiään lajikkeita ei enää kilpailuissa arvosteta. Vuosi toisensa jälkeen voiton korjaa ruusujen tehojalostaja Lamarzelle (Vincent Dedienne), joka on Pierre Pinaudin ohjaaman Ruusuntekijän pahis.
Koska Even isältään perimä ruusutarha tasapainoilee konkurssin partaalla, päättää hänen tarmokas assistenttinsa Véra järjestää ruusutarhalle apua. Hän värvää avuksi kolme työkuntoutujaa. Parikymppinen Fred (Manel Foulgoc) on jo ajautunut elämässään pikkurikolliseksi, 50-vuotias Samir (Fatsah Bouyahmed) ei enää odota elämältä paljoakaan ja Nadège (Marie Petiot) on ujo ja arka nuori nainen, joka ei saa ääntään kuuluviin.
Vähitellen Eve kiintyy kolmeen apuriinsa. Hän löytää kadoksissa olleen luovuutensa ja alkaa ideoida täysin uudenlaista ruusulajiketta. Elokuvassa Even taustatarina tekee tilaa Fredin tarinalle, joka paljastetaan katsojille vähitellen. Even ja Fredin välisestä yhteydestä kasvaa yksi elokuvan kantavimmista teemoista.
Pinaudin Ruusuntekijä etenee melko perinteisen ranskalaisen draamakomedian tavoin. Pinaud on ollut mukana tekemässä myös elokuvan käsikirjoitusta yhdessä Philippe Le Guayn ja Fadette Drouardin kanssa. Dialogiin on ripoteltu aidosti hauskaa komiikkaa ja myös draaman kannalta käsikirjoitus etenee luontevasti. Elokuvassa on sopivasti tilannekomiikka, mutta ei sellaista liiallista kohellusta, jota usein näkee lupaavissakin ranskalaiskomedioissa. Näyttelijöistä etenkin Catherine Frot ja Manel Foulgoc onnistuvat hienosti rooleissaan.
Pandemian runtelemassa maailmassa Ruusuntekijän sanoma on lohdullinen. Elokuva käsittelee esimerkiksi luopumisen ja vaikeuksien ylittämisen teemoja. Siinä kuvataan yllättäviä ystävyyksiä ja sitä, kuinka yhdenkin ihmisen kannustus voi riittää kääntämään elämän suunnan.
Pinaudin draamakomediassa on parasta sen lämmin pohjavire ja toiveikkuus, jota ei kuitenkaan kuvata täysin epärealistisesti. Elokuva näyttää myös, kuinka nykymaailmassa perinteet jäävät usein kustannustehokkaamman tehotuotannon jalkoihin.
Susanna Bono
Ruusuntekijä -elokuvan traileri
