Eräs viime Oscar-kauden ilahduttavimmista yllätyksistä oli, kun espanjalaisen Pablo Bergerin ohjaama Robot Dreams onnistui nappaamaan parhaan animaatioelokuvan ehdokkuuden jättäen esimerkiksi Disneyn Toiveen nielemään pölyä. Tuntui ihmeelliseltä, että tämä äärimmäisen yksinkertainen, täysin dialogiton pienen studion 2D-animaatio onnistui päihittämään ison studion jättisatsauksen. Jokin pienessä elokuvassa sulatti akatemian sydämet.
Robot Dreams kertoo New Yorkissa asuvasta yksinäisestä koirasta, joka päättää hankkia itselleen robotin. Koira ja robotti huomaavat pian sopivansa hyvin yhteen, ja heidän välilleen syttyy vahva ystävyys. Duo joutuu kuitenkin yllättäen erilleen. Kaksikon onkin opeteltava elämään yksilöinä heidän odottaessaan seuraavaa kesää, jolloin he pystyisivät jälleen kohtaamaan toisensa.
Robot Dreams on ennen kaikkea herttainen elokuva. Pirskahteleva värikkyys, sanaton kerronta ja pidettävät hahmot hurmaavat nopeasti. Suloisessa eläinten asuttamassa maailmassa on ilo viettää aikaa. Monet värikkäät eläinhahmot tuovat jo pelkällä ulkoasullaan hymyn huulille.
Dialogin puute on myös elokuvan ehdoton valttikortti. Sanaton kerronta antaa tunnelmille tilaa viedä katsoja mukanaan, kun hetket saa kokea ilman selityksiä niiden merkityksistä.
Hurmaavuutensa lisäksi Robot Dreamsissä on aidosti syvällisiä teemoja. Teos on puhutteleva kuvaus ennen kaikkea kaipauksesta, yksinäisyydestä ja hyväksymisestä. Sen lisäksi se on myös kaunis osoitus ystävyyden voimasta. Robot Dreamsillä on paljon enemmän annettavaa, kuin se antaa lyhyen kuvauksen perusteella ymmärtää. Sen viesti on voimakas, mikä korostuu muutamassa todella kauniissa kohtauksessa. Elokuvaa on ihan syystä verrattu esimerkiksi Past Livesiin ja La La Landiin.
Robot Dreamsiä kuitenkin vaivaa muutama ongelma, jotka tiputtavat sen pisteitä melkoisen paljon. Elokuvalla on paljon sanottavaa ja annettavaa katsojalle, mutta varsinaista tarinaa siinä ei ole tarpeeksi. Valtaosan elokuvasta seuraamme päähenkilöitä tekemässä asioita ilman varsinaista tavoitetta. Mukana on hienoja hetkiä, mutta myös kohtauksia, joista ei seuraa mitään. Ne rikkovat elokuvan rytmiä, minkä vuoksi kokonaisuus hieman laahaa. Robot Dreamsillä on vetävä alku ja upea loppu, mutta siinä välissä aika paljon tyhjäkäyntiä.
Robot Dreams on noin sadan minuutin mitassaan selkeästi liian pitkä, minkä vuoksi sen tunnelmalliset kohtaukset alkavat jossain vaiheessa toistamaan itseään. 80 minuuttia olisi sopinut tällaiselle elokuvalle huomattavasti paremmin. Kestoa lyhentämällä myös rytmitys paranisi ja lopputulos olisi napakampi.
Kokonaisuutena Robot Dreams on ehdottomasti katsomisen arvoinen hyvän mielen elokuva, jota ei kuitenkaan voi aivan sanoa erinomaiseksi. Tästä huolimatta jään ehdottomasti seuraamaan ohjaaja Pablo Bergerin uraa silmä kovana. Robot Dreamsistä paistaa läpi uniikki ääni ja visio, jollaisia elokuvamaailmassa tarvitaan aina.
Justus Elo
Robot Dreams -elokuvan traileri
