Risto Räppääjä on viettämässä kesäpäivää, kun yhtäkkiä kaikki kaverit ja tutut hänen ympärillään alkavat paheksua hänen käytöstään. Risto on ymmällään, sillä kaikki väittävät hänen olleen paikoissa, joissa hän ei ole päivän aikana käynyt. Risto päättää ottaa asiasta selvää ja näkee jäätelökioskilla kaksoisolentonsa. Risto pyytää parasta kaveriaan Nelliä apuun, ja yhdessä he alkavat selvittää, kuka kaksoisolento on.
Jokainen Risto Räppääjä -elokuva on värikäs ja hauska, eikä Kaksoisolentokaan poikkea polulta. Jokaisessa elokuvassa nähdään tanssia ja musiikkiesityksiä, niin tässäkin. Etenkin alun esittely teki vaikutuksen, ja olin valmis näkemään kuinka erilainen tarina olisi verrattuna kirjaan.
Valitettavasti kävi kuten pelkäsin, ja kaikki hahmot säheltävät ja säntäilevät aivan liikaa. Kohtausten sävy vaihtelee mielivaltaisesta ja elokuvan värimäärittely on kuin sillisalaatti. Välillä iltakohtauksissa on yhtä paljon valoa ja kontrastia kuin päivällä, ja joskus resoluutio on niin pikselimössöä, että säikähtää kuvakoon vaihtuneen lennossa.
Kaiken pelastaa itse hahmot. Kaiken vetäminen teatterinäytelmäksi liioiteltuine eleineen ja liikkeineen pistää silmään ja häiritsee vain alussa. Siihen tottuu, ja etenkin uusi Rauha Räppääjä, jota näyttelee hurmaava Iina Kuustonen, tekee hahmosta sympaattisemman oloisen aiempiin elokuviin verrattuna. Myös Ristoa näyttelevä Aleksi Johansson ja Nelliä esittävä Alma Järvensivu tekevät oikein mallikkaat suoritukset.
Loppujen lopuksi ohjaaja Samuel Harjanteen teatteritausta näkyy ja kädenjälki saa aikaan omanlaisensa Risto Räppääjä -elokuvan. Kymmenes elokuva ei ole liikaa, sillä se on tarpeeksi erilainen erottuakseen muista elokuvista. Muutokset kirjaan verrattuna toimivat edukseen.
Werneri Pihlajamäki
Risto Räppääjä ja kaksoisolento -elokuvan traileri
