Nuori nainen pakenee sekavassa tilassa ylellisestä talosta 1930-luvun Pariisin ihmisvilinään. Hän on Madeleine (Nadia Tereszkiewicz), työtön näyttelijätär, joka kohta kertoo ystävälleen ja asuintoverilleen Paulinelle (Rebecca Marder) paenneensa, koska tuottaja yritti raiskata hänet. Kun tuottaja sitten löydetään kodistaan murhattuna, tulee Madeleinesta tapauksen pääepäilty.
Asianajajaksi juuri valmistunut Pauline keksii pian, miten Madeleine voi kääntää tukalan tilanteen edukseen. Koska syyttömyydestä kiinni pitäminen ei vakuuttaisi ketään oikeudessa, Madeleine tunnustaa itsepuolustuksena tehdyn tapon. Mikäpä myisi paremmin kuin tarina viattomasta neidosta, joka kunniaansa varjellakseen tappaa seksuaalisen ahdistelijansa?
Suunnitelma toimii kuin rasvattu. Madeleinesta tulee lehdistön lemmikki, jolle elokuvastudiot lähettävät kilvan käsikirjoituksia. Myös häntä oikeudessa puolustaneen Paulinen maine kasvaa kohisten. Mutta mikä eteen, kun oikea murhaajatar ilmestyy neitojen ovelle vaatien osuuttaan tuottoisasta rikoksesta?
Tuotteliaan ja monipuolisen Francois Ozonin uutuus tapailee 1930-luvun amerikkalaisten screwball-komedioiden henkeä. Se perustuu Georges Berrin ja Louis Verneuilin vuonna 1934 kantaesityksensä saaneeseen näytelmään, jonka pohjalta on tehty kaksikin Hollywood-elokuvaa. Vuonna 1937 valmistuneen Vaalean valehtelijattaren pääosissa nähtiin Carole Lombard, Fred MacMurray ja John Barrymore. Vähäpätöisenä pidetty Cross My Heart valmistui 1946 pääosassaan musikaalitähti Betty Hutton.
Ozon on ennenkin ammentanut elokuviinsa aineksia studiokauden Hollywood-leffoista. 8 naista (2002) mukaili nautittavasti vanhoja musikaaleja ja melodraamoja. Upea Frantz (2016) pohjautui 1930-luvun unohdettuun Hollywood-draamaan. Näihin edeltäjiinsä verrattuna Rikos on minun jää välityöksi.
Melko hitaasti käynnistyvä komedia ei oikein löydä tasapainoa nostalgisen ilmeensä, karrikoitujen henkilöidensä ja villin tarinansa välillä. Kunnon kierroksille sen kerronta yltää vasta puolivälin ja teennäiseltä maistuvan oikeudenkäyntijakson jälkeen.
Osin suomalainen Nadia Tereszkiewicz tulkitsee juonikkaan viatonta Madeleinea sympaattisesti ja Rebecca Marder muodostaa hänelle ulkonäköään myöten täydellisen parin. Isabelle Huppert piirtää elokuvan ronskeimmin karrikoidun hahmon mykkäelokuvien unohdettuna diivana.
Fabrice Luchini tekee murhatutkimuksia johtavasta tuomarista itsevarman pölvästin, joka tuo mieleen Peter Sellersin legendaarisen poliisitarkastaja Clouseaun. Veteraani André Dussollier ja Dany Boon tulkitsevat nautittavasti murhakarusellin langat onnellisesti yhteen sitovia herrasmiehiä.
Kepeästi todellisuuspakoisen komedian ainoa viittaus nykypäivään on murhatun elokuvatuottajan Harvey Weinsteinia muistuttava hahmo.
Tarmo Poussu
Rikos on minun -elokuvan traileri
