Elokuvan nimi viittaa saksalaisen Richard Wagnerin samannimiseen oopperaan, joka on kuuluisan Nibelungin sormus -sarjan ensimmäinen ja vain 2,5-tuntisena sen lyhin osa. Nimi on osuva, sillä tähän tarinaan kulta liittyy olennaisesti, päähenkilön isä on säveltäjä ja kapellimestari, ja pääosa elokuvasta tapahtuu Rein-joen varrella sijaitsevassa entisen Länsi-Saksan pääkaupungissa Bonnissa.
Elokuvan keskushenkilö on iraninkurdilaista alkuperää oleva Giwar Hajabi (ikäjärjestyksessä Baselius Göze, Ilyes Raoul ja Emilio Sakraya), joka myöhemmin tunnetaan nimellä Xatar, kurdiksi Vaara. Ajallisesti edestakaisin hyppivä tarina alkaa jo ennen Giwarin syntymää Iranissa vuonna 1979. Hänen isänsä Eghbal (Kardo Razzazi) johtaa sinfoniaorkesteria ylellisessä palatsissa, kun Iranin vallankumous keskeyttää konsertin. Eghbalin onnistuu paeta vaimonsa Rasalin (Mona Pirzad) kanssa Irakin puoleiselle kurdialueelle. Mutta kun Irakin diktaattori Saddam Hussein aloittaa raa’an kampanjan maan kurdeja vastaan, pariskunta joutuu vankilaan, jossa Giwar syntyy.
Kunnioitetusta asemastaan johtuen perhe pääsee Ranskan Punaisen ristin erityisvankien listalle ja he pääsevät pakolaisina Pariisiin. Siellä he saavat kuulla, että Länsi-Saksa voisi olla kurdeille parempi maa asua, ja he muuttavatkin Bonniin. Giwarista ei ole, isänsä harmiksi, klasaripojaksi. Räp kiinnostaisi enemmän, mutta samalla bonnilaisen lähiön karu todellisuus näyttäytyy yhtä rujona kuin hänen hakatut kasvonsa.
Giwar saa oppia, kuinka pärjätä kadulla koviksia vastaan. Hänen rikollinen uransa lähtee liikkeelle pornoelokuvien kopioimisella ja myymisellä koulukavereille. Siitä eteenpäin hashiksen myymiseen aina kovempiin juttuihin.
Sen verran välissä saatu vankilatuomio saa Giwarin jonkunlaisille raiteille, että hän päättää lähteä Amsterdamin konservatorioon opiskelemaan musiikkibisnestä. Elantonsa ansaitakseensa Giwar pestaa itsensä yökerhon ovimieheksi mutta tulee samalla tallanneeksi turhan isoille varpaille. Onneksi kaveri Miran (Arman Kashani) tuntee paikallisen turkkilaisen rikollispomon, Yero-sedän (Ugur Yüsel), joka kyllä selvittää tilanteen jättäen samalla Giwarin kiitollisuudenvelkaan.
Giwar palaa jälleen Bonniin, jossa ura räpmusiikin parissa sekä aikuiseksi kasvanut naapurintyttö Shirin (Sogol Faghani) kiinnostavat. Sitten tapahtuu se kultaryöstö.
Saksanturkkilainen Fatih Akin teki kansainvälisen läpimurtonsa elokuvallaan Suoraan seinään. Hänen edellinen elokuvansa oli rujon groteski Kultainen hansikas (2019), joiden välissä hänen elokuviensa taso hieman vaihtelee.
Nyt vihdoin, pari vuotta valmistumisensa jälkeen, on Suomeen tuotu Rheingold – Puhdasta kultaa. Se perustuu tosielämään, kuten Giwar ”Xatar” Hajabi on tarinansa meille kertonut. Luultavasti asiat ovat menneen suurin piirtein elokuvan esittämällä tavalla. Toki riippuen keneltä kysyy. Esimerkiksi äidin näkökulma saattaa olla hyvinkin toisenlainen. Kaiken kaikkiaan tarinan parissa viihtyy, vaikka reilun kahden tunnin ja vartin kestosta olisi voinut löytyä tiivistämisen varaa.
Hannu Liekso
Rheingold – Puhdasta kultaa -elokuvan traileri
