Brittiläinen teatteriohjaaja Sam Mendes löi itsensä läpi Hollywoodissa heti ensimmäisellä pitkällä elokuvallaan. Lähiöahdistusta kuvaava mestariteos American Beauty (1999) oscaroitiin moninkertaisesti, mutta sen jälkeisistä töistä erityisesti yllätyksetön sotakuvaus Merijalkaväen mies (2005) jätti paljon toivomisen varaa.
Nyt Mendes on palannut takaisin amerikkalaisen lähiöelämän aiheuttamien turhaumien ja konfliktien pariin. 1950-luvun puoliväliin sijoittuva Revolutionary Road kertoo Richard Yatesin romaaniin pohjaten Wheelerin pariskunnasta, jonka avioliiton tuhoavat haaveet kauniisiin kulisseihin sijoittuvaa umpitylsää lähiöolemassaoloa merkityksellisemmästä elämästä, joka osoittautuu saavuttamattomaksi.
Kaikkien aikojen megahitti Titanicia (1997) pääosittaneet Leonardo DiCaprio ja Kate Winslet nähdään tunnetuimmistaan täysin poikkeavissa rooleissa. Frank Wheeler (DiCaprio) on suuren koneiston rattaana päivästä toiseen puurtava myyntimies. Aiemmin näyttelijänuraa kokeillut mutta siinä epäonnistunut April Wheeler (Winslet) on tyytynyt kotirouvan rooliin.
Frank ajaa päivittäin autollaan lähiön rautatieasemalle ja edelleen junalla kaupunkiin, jossa hän istuu kokonaisen päivän maailman tylsimmän näköisessä avokonttorissa. Tästäkin huolimatta April on pariskunnan ahdistuneempi osapuoli. Eräänä päivänä hän ehdottaa, että hän ja Frank jättäisivät kaiken taakseen, muuttaisivat Pariisiin ja aloittaisivat alusta. Perillä April uskoo voivansa saada hyvin palkatun sihteerin työn ja elättää vuorostaan Frankia siihen saakka, kunnes tämä keksii oman todellisen kutsumuksensa.
Revolutionary Road puhuu osittain samaa kieltä kuin American Beauty. Sen mukaan yhteiskunta odottaa jäsentensä toteuttavan omassa elämässään yhtälön päivätyö + oma koti + puoliso + lapset = todellisen elämänhalun tuhoava loukku. Frank ja April yrittävät vastata heihin kohdistuviin todellisiin tai kuviteltuihin odotuksiin, mutta miehen puuduttava yhdeksästä viiteen puurtaminen konttorissa ja vaimon kodinhengettären rooli ovat kaukana siitä, mitä kumpikin elämältä todellisuudessa haluaa.
Aidon kutsumuksen löytäminen ja liittäminen osaksi omaa elämää on kaukainen, mutta suurin uhrauksin tavoittelemisen arvoinen haave, joka elokuvassa ja sen pohjana olevassa romaanissa sijoitetaan sinänsä osuvasti maantieteellisesti kauas. Todellisen onnen löytäminen ei ole mahdollista lähellä omaa synnyinseutua ja kaikkea sitä mikä on tuttua, vaan sitä varten on muutettava valtameren toiselle puolelle. Ruoho vihertää kauneimmin todella kaukana.
Revolutionary Road alkaa rohkeasti antamalla Wheelereistä jo ennen alkutekstejä esitettävässä johdannossa varsin vastenmielisen ensivaikutelman, kertomatta heistä sitä ennen mitään muuta. Vaikeaa alkua ei kuitenkaan tarvitse pelästyä. Pitemmälle ehtiessään elokuva piirtää täyteläisen, tarkkaan punnitun kuvan avioliitosta, joka ei ensin kestä omia rutiinejaan ja hajoaa lopulta täysin, kun vähitellen käy ilmeiseksi, että niiden vaihtoehto on epärealistinen ja saavuttamaton.
Revolutionary Road kertoo ihmisistä, jotka eivät huomaa hyviä asioita lähellään keskittyessään haluamaan vain kaukaista ja saavuttamatonta. Moni olisi esimerkiksi kateellinen Wheelerien isosta talosta, ilmeisen hyvästä tulotasosta sekä ennen kaikkea kahdesta yliluonnollisesta lapsesta, jotka eivät koskaan kiukuttele, rajoita vanhempien mahdollisuuksia käydä ulkona, tai ole häiriöksi edes silloin kun kotona käy vieraita.
Kate Winsletin vahva rooli April Wheelerinä on tätä kirjoitettaessa jo palkittu Kultaisella maapallolla, ja vaikka Oscar-ehdokkuudet julkistettiin vasta tämän lehden mentyä painoon, hänen voisi helposti kuvitella olevan viiden listalla. Katselukokemuksena Revolutionary Road on koetteleva, koska sen päähenkilöt keskittyvät pikemminkin hajottamaan kuin rakentamaan. Mieltä nostattavaa loppuratkaisuakaan ei kannata odottaa.
Jukka Halttunen