Jihad tarkoittaa Pyhää sotaa ei-muslimeja vastaan. Siihen osallistuville luvataan suora pääsy paratiisiin. Tällaiseksi uskon soturiksi päätyy marokkolaistaustainen belgialaisräppäri Kamal (Aboukar Bensaihi), joka haluaa mennä raakaan sisällissotaa käyvään Syyrian Raqqaan auttamaan sodan siviiliuhreja.
Vapaaehtoistyö kaupungin raunioissa on vaarallista, mutta Kamal tuntee tekevänsä tärkeää työtä jätettyään musiikin, nopeat moottoripyörät ja vielä nopeammat naiset taakseen. Sitten eräänä yönä islamilaista kalifaattia seudulle rakentavan Isis:n joukot tulevat kaupunkiin. Jos haluaa säilyttää henkikultansa, on syytä lähteä joukkion mukaan. Niinpä Kamal päätyy pelätyn järjestön riveihin.
Aivan ensimmäiseksi Kamalilta viedään matkapuhelin ja passi. Hänelle annetaan taistelijanimi, joka hänen tapauksessaan viittaa Belgiaan. Värväyskeskuksessa hän keksii tarjota itseään av-osastoon, osaahan hän tehdä musiikkivideoita. Niinpä Kamal välttyy itse taistelemasta ja suoranaisesti osallistumasta hirmutekoihin, mutta on monissa kovissa paikoissa taltioimassa ”sankarillista” taistelua saatanaa vastaan. On suorastaan irvokasta nähdä, kuinka vaikkapa teloituksia harjoitellaan kameraa varten ennen varsinaista tekoa. Tekotapa vastaa hyvinkin pienempää elokuvatuotantoa.
Kamal nousee pian arvoasteikossa, ja hänet majoitetaan hulppeaan kartanoon. Hänelle määrätään myös vangituista naisista itselleen vaimo Noor (Tara Abboud), joka on ”kunnollinen muslimi” eikä likainen jesidi. Heitä huutokaupataan ja kohdellaan muutenkin karusti. Kamal yrittää lähinnä vain säilyä hengissä tottelemalla määräyksiä ja yrittää olla itse osallistumatta. Mutta tietenkään niin ei käy.
Brysselin tunnetussa arabikaupungiosassa Molenbekissä Kamalin siivoojana työskentelevä äiti Leila (Lubna Azabal) oli heittänyt Kamalin ulos kotoaan, kun poliisi löysi huumekätkön hänen kuolleen miehensä autohuoltamosta. Mutta kun Kamal lähtee äkisti Syyriaan ja etenkin kun yhteys poikaan katkeaa, huolestunut Leila ryhtyy selvittämään Kamalin kohtaloa. Kamalin nuorempi veli Nassim (Amir El Arbi) on herkässä varhaisteini-iässä ja vaikutteille hyvin altis. Nassim oirehtii koulussa ja palaa halusta tietää, mitä hänen ihailemalleen isoveljelle on tapahtunut. Yhteisön kaikilla jäsenillä ei ole puhtaat jauhot pussissa, ja Nassimin aivopesu ja värväys alkaa johtaen pelottavalle matkalle.
Ohjaajakaksikko Adil El Arbi ja Bilall Fallah, tai kuten heidät kollektiivisesti paremmin tunnetaan Adil & Billal, on marokkolaistaustainen belgialaiskaksikko, joka tapasi Brysselissä filmikoulussa. He ovat tehneet lähes kaikki työnsä yhdessä alkaen kouluaikaisesta lyhytelokuvastaan. Aiemmin Suomessa heiltä on nähty Black vuoden 2016 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla. Heidän suurin tähänastinen elokuvansa on vuoden 2020 Bad Boys for Life, joka jäi tasoltaan kovin vaatimattomaksi.
Nyt ei ole taso heikko, vaan radikalisoitumisesta ja vierastaistelijoista kertoa toimintajännäri on erittäin väkevä teos. Sen tunnelma vetää mukaansa heti alkumetreillä ja säilyy yli kahden tunnin kestosta huolimatta tiiviinä loppuun saakka. Toiminta on hienosti kuvattu. Asutuskeskustaistelussa voi melkein tuntea olevansa mukana. Hirmuteot tulevat suorastaan iholle, ja ihmisten epätoivo ja hengissä pysymisen halu tuntuu aidolta. Elokuvan kuvaus ja leikkaus ovat osuneet nappiin. Ainoa miinus tulee silloin tällöin mukaan laitetuista musikaalinumeroista, jotka vetävät mattoa intensiivisen kerronnan jalkojen alta.
Hannu Liekso
Rebel -elokuvan traileri
