Luca Guadagninon Challengers oli yksi viime vuoden elokuvatapauksista. Guadagnino yhdisti voimansa käsikirjoittaja Justin Kuritzkesin kanssa uudelleen ja tuloksena oli Queer. Siinä missä Challengers oli kiihkeä, viihdyttävä tennisdraama, Queer on huomattavasti monimutkaisempi ja ehkä jopa rikkaampi kokemus.
Daniel Craigin esittämä William Lee elää yksinäistä elämää Meksikossa. Vuosi on 1950 ja homoseksuaalisuus on vielä synti, ainakin yhteiskunnan silmissä. William on kiinnostunut salaperäisestä yagé-kasvista, jolla on telepaattisia ominaisuuksia, mutta miehen arjesta on tullut yksinäistä ja turtaa.
Williamin elämä mullistuu, kun hän tapaa huomattavasti nuoremman Eugenen (Drew Starkey). Miesten välillä on välittömästi kemiaa, mutta Eugene on etäinen, mikä vain vahvistaa Williamin pakkomiellettä. Miehet lähtevät yhdessä Etelä-Amerikan syövereihin etsimään yagéa.
Queer perustuu William S. Burroughsin miniromaaniin, joka julkaistiin vasta 1985, yli 30 vuotta kirjoittamisensa jälkeen. William Lee on myös fiktiivinen versio Burroughsista itsestään. William vaeltaa kaupungin katuja elegantissa mutta ryppyisessä pellavapuvussa, otsatukka liimautuneena otsaan Meksikon auringon alla. William etsii muutakin kuin vain yagéa; hän kaipaa yhteyttä, vapautta olla oma itsensä.
Queer on pintapuolisesti kovin samanlainen kuin Guadagninon upea Call Me By Your Name, mutta Queer uskaltaa kysyä syvällisempiä kysymyksiä. William on erityisen kiinnostunut yagén antamasta mahdollisuudesta kommunikoida ilman sanoja; mikäli tämä olisi mahdollista, ehkä Williamin elämä ei olisi niin yksinäistä. Hän voisi helpommin löytää romanttisia suhteita vaarantamatta itseään. Elokuvan teemoista juuri tämä tuntuu erityisen ajankohtaiselta edelleen.
Craig on tietysti elokuvan sydän. Eihän se mikään yllätys ole, mutta Queer osoittaa jälleen miten monipuolinen esiintyjä Craig on. Siinä missä James Bond -elokuvat herkuttelivat näyttelijän hypermaskuliinisuudella ja Veitset esiin -leffojen Benoit Blanc oli huvittavan ylitseampuva, William Lee on surullinen ja hitusen säälittävä hahmo. Craig iskee hampaansa rooliin ja heittäytyy siihen täysillä.
Starkey sen sijaan heittäytyy rooliinsa hieman liikaakin. Eugene on etäinen ja kylmä hahmo, mutta Starkeyn käsissä Williamin rakastettu on yksiulotteinen ja epämiellyttävä. Vaikka Craig tuokin Williamin epätoivoisuuden ja omistushaluisuuden pinnalle helposti, on ajoittain vaikea ymmärtää mitä William näkee Eugenessa.
Queer sopii Guadagninon filmografiaan täydellisesti. Vaikka elokuvasta löytyykin kiitettävästi seksiä, kyseessä ei ole haikaileva romanssi, vaan sydäntä särkevä tragedia. Queer on aivan liian pitkä ja hidas, mutta se osoittaa silti Guadagninon olevan yksi aikamme mielenkiintoisimmista ohjaajista, joka ymmärtää sekä rakkautta että kaipausta.
Maria Lättilä
Queer -elokuvan traileri
