Kuten on pelätty, vuonna 2044 tekoäly hallitsee maailmaa tehden ihmisistä lähes hyödyttömiä. Ihmiset eivät kelpaa moniinkaan työpaikkoihin tunteellisuutensa takia. Onneksi siihen on toimiva hoito, dna:n puhdistus, jolla turhista tunteista pääsee eroon. Tällaiseen hoitoon on tulossa myös Gabrielle (Léa Seydoux) saadakseen paremman työn nykyisen yksinkertaisen ja kaavamaisen sijaan. Matkalla hoitoon hän törmää kiinnostavaan nuoreen mieheen Louisiin (George MacKay), johon kokee vetoa.
Dna:n puhdistus tapahtuu altaassa, joka muistuttaa mutakylpyä. Robottikäsi laittaa neulan korvasta sisään, ja menoksi. Ensimmäisen hoitokerran aikana Gabrielle siirtyy vuoteen 1910. Hän on maineikas pianisti, jolla on miehensä Georgesin (Martin Scali) kanssa nukketehdas. He ovat hienoissa salonkijuhlissa, joissa Gabrielle tapaa englantilaisen Louisin. He olivat tavanneet kuusi vuotta aiemmin Napolissa, mutta nyt nainen on ennättänyt naimisiin. Louis yrittää vakuuttaa Gabriellen jättämään rakkaudeton avioliitto, ja jotain vispilänkauppaa heidän välilleen syntyykin.
Gabriellella on alituinen tunne, että jotain pahaa tulee tapahtumaan. Kuinka ollakaan, Pariisin vuoden 1910 ennätystulva, joka sai kadut täysin veden alle, muuttaa kohtalon kulkua. Eräällä pululla on tekemistä asian kanssa.
Ensimmäisen hoidon jälkeen Gabriellea hoivaa androidinukke Kelly (Guslagie Malanda). Kelly vie Gabriellen illalla erilaisiin teemoihin eroistuneelle klubille, jossa tämä tapaa jälleen Louisin.
Seuraavalla hoitokerralla Gabrielle päätyy vuoden 2014 Los Angelesiin. Hän on ilmeisen varakkaan tuttavansa talonvahtina ja pyrkii saamaan mallin tai näyttelijän pestejä. Myös Louis pyörii alueella. Tällä kertaa hän on nettiin vihavideoita lataava incel-mies täynnä syvää vihaa naisia kohtaan syyttäen heitä neitsyydestään vielä 30-vuotiaana. Hän on päättänyt tappaa kostoksi yhden ”syyllisistä”. Kuinka ollakaan, Gabrielle päätyy hänen tutkaansa.
Peto perustuu amerikkalais-brittiläisen Henry Jamesin (1843–1916) vuoden 1903 novelliin The Beast in the Jungle, jonka perusteella kolmen komitea on laatinut elokuvakäsikirjoituksen. Ilmeisiä vapauksia on selvästi otettu, mutta ei niitä pidäkään orjallisesti noudattaa. Jotkut katsojat tuntuvat vaativan, että lähdeteos pitäisi kuvittaa juuri sellaisenaan ja jos elokuva ei vastaa lukukokemuksesta saatua vaikutelmaa, on se välitön pettymys. ”Kirja on parempi”.
Elokuvan eri maailmat on hienosti luotu. Epookit ovat hienosti hallussa kuten myös lavastus ja puvustus. Sen puolen ranskalaiset taitavat suvereenisti. Tarina pyörii käytännössä kahden näyttelijän varassa, vaikka toki muitakin on mukana juonta kuljettamassa. Suurimman vastuun kantaa taitavilla harteillaan Léa Seydoux, joka on jälleen kerran pienieleisyydessään valovoimainen. Myös Lontoon Hammersmithista kotoisin oleva George MacKay tekee vahvan suorituksen.
Tarina ja sen teemat ovat sinänsä kiinnostavat mutta jäävät kuitenkin hieman ulkokohtaisiksi, niin hienosti kuin elokuva onkin toteutettu. Pakko on todeta, että lähes 2,5-tuntisena se on turhan pitkä. Trimmattavaa olisi hyvinkin löytynyt, jotta se olisi ollut kerronnaltaan jäntevämpi.
Hannu Liekso
Peto -elokuvan traileri
