Entinen kongressiedustaja ja rakennusinsinööri Rubens Paiva (Selton Mello) asuu vaimonsa Eunicen (Fernanda Torres) ja viiden lapsensa kanssa rantatalossa Rio de Janeirossa. Aurinkoisia päiviä värittävät illalliset ystävien kanssa, lasten nauru, rento yhdessäolo ja älylliset keskustelut.
Eletään vuotta 1970. Brasiliaa pitää vallassaan sotilasdiktatuuri, mutta Paivan perheen idylliä ja rakkaudentäyteistä elämää se koskettaa vain etäältä. Toisesta todellisuudesta kertovat lähinnä rannan yllä kaartelevat sotilashelikopterit. Kunnes eräänä aivan tavallisena iltana aseistautuneet miehet marssivat perheen kotiin ja vievät Rubensin kuulusteltavaksi.
Brasilian tunnetuimpiin elokuvantekijöihin kuuluvan Walter Sallesin elokuva Olen yhä täällä perustuu Marcelo Rubens Paivan muistelmateokseen, jossa hän avaa isänsä kohtaloa. Paiva on kirjoittanut elokuvan käsikirjoituksen yhdessä Murilo Hauserin ja Heitor Loregan kanssa.
Perheen kotiin tunkeutuneet aseistautuneet miehet vievät pian myös Eunicen ja tämän 15-vuotiaan tyttären Elianan (Luiza Kosovksi) kuulusteltaviksi.
Eunice suljetaan pimeään selliin, jossa äänimaisema koostuu kidutettujen vankien huudoista. Päivittäisissä kuulusteluissa Eunicea kiristetään ilmiantamaan tuttaviaan, joita epäillään kuulumisesta äärivasemmistolaiseen vallankumousliikkeeseen. Hänelle ei kerrota, onko hänen tyttärensä vielä pidätettynä tai missä hänen miehensä on.
Tässä vaiheessa elokuvaa näkökulma siirtyy Fernanda Torresin hienosti tulkitsemaan Euniceen, jonka tarina Olen yhä täällä myös on. Torres on jo palkittu Eunicen roolista Golden Globella ja hän sai siitä myös täysin ansaitusti Oscar-ehdokkuuden.
Torresilla on ilmiömäinen kyky kertoa Eunicen sisäisestä kamppailusta sanattomasti ilmeiden ja eleiden vaihdoksilla. Eunice pyrkii pitämään lastensa elämän mahdollisimman normaalina ja peittämään heiltä pelkonsa, pettymyksensä ja surunsa. Pelon keskellä turvaudutaan iloon ja toivoon, jota äiti pystyy edelleen lapsilleen tarjoamaan.
Elokuva on jaettu kolmeen eri aikajaksoon, joista ensimmäinen on pisin ja sanomaltaan painavin. Ensimmäinen jakso on sijoitettu 1970-luvun alun Rio de Janeiroon, seuraava osa sijoittuu vuoteen 1996 ja viimeinen vuoteen 2014. Ajan jakaminen kolmeen erilliseen jaksoon toimii hyvin. Esimerkiksi lasten tunnekokemuksia ja heidän ymmärryksensä syvyyttä kuvataan pysäyttävin kohtauksin, joiden merkitys avautuu vasta seuraavilla aikatasoilla.
Huolella rakennettu käsikirjoitus tuo esille perheen ilot ja surut, eikä tarinassa koskaan luovuta toivosta. Alun iloa ja yhteishenkeä kuvastavat lämpimät kohtaukset luovat kontrastin raadollisiin kuulusteluosuuksiin.
Sallesin elokuvassa on hyödynnetty erilaisia filmimateriaaleja, joista kukin ilmentää eri mielenmaisemia ja tunnetiloja. Kaitafilmille tallennetut pätkät ovat muistoja 1970-luvun iloisista, huolettomista päivistä ennen kuin sotilasdiktatuuri marssi rikkomaan Paivan perheen.
Olen yhä täällä kertoo koskettavasti Brasilian historian synkistä puolista ja perheiden hajottamisen jälkeensä jättämästä kivusta. Noin 20 000 ihmistä joutui Brasiliassa kidutettavaksi sotilasdiktatuurin aikana vuosina 1964–1985. Rubens Paiva yli yksi heistä.
Susanna Bono
Olen yhä täällä -elokuvan traileri
