Michel Francon viimeisin on niitä elokuvia, jotka ovat pelottavia, koska ne voisivat kaiken tietämyksemme mukaan muuttua huomenna todeksi. Onhan se ylilyöty ja kaikkialla läsnä oleva vihreä maali pursuaa kankaalle Stanley Kubrickin verihissikohtauksen intensiteetillä. Mutta on kuin Franco olisi päättänyt vetää överiksi siellä täällä vain jotta yleisö – tai roolihahmot – saisivat hengähdystauon, jonka aikana hoetaan toiveikkaasti, että kaikki on vain unta, vaikka pitäisi tietää paremmin.
Tällä kertaa Franco äityy hyvin väkivaltaiseksi, sillä vallankumous ei taaskaan säästä ketään. Ei erityisesti ökyrikkaita ja vallanpitäjiä, jotka ovat kerääntyneen seurapiirihäihin Mexico Cityyn oppimatta mitään Robb Starkin hääjuhlista. Käynnissä olevista protesteista mutistaan, ja joku näkee vihreän veden virtaavan suoraan hanasta.
Monien edeltäjiensä tavoin he sivuuttavat enteet vakuuttuneina siitä, että kaikki sujuu hyvin. Ovathan he niitä, jotka ovat kiinni vallan kahvassa, toisin kuin entinen palvelija, joka ilmaantuu tyhjästä kerjäämään rahaa sairaalle vaimolleen, tai keittiössä raatavat naiset. Kunnes he eivät ole.
Kun vaakakupit lopulta keinahtavat niin nopeasti, että sitä tuskin uskoo, koittaa uusi aamu kaikille – olettaen, että on selvinnyt hengissä. On mielenkiintoista, että vauhdikkaan ja verisen aloituksen jälkeen Franco käyttää rutkasti aikaa uusien sääntöjen läpikäyntiin: hän esittää epätietoisuuden, sotatilalain ja lunnasvideot. Tässä elokuvassa raatamaan tai kärsimään tottuneet ihmiset eivät halua tehdä epätasa-arvolle rakennetusta maailmasta parempaa – he haluavat vaihtaa roolit. Ja siitä he ottavatkin ilon irti.
Se on melko synkkä maailmankuva, ja se tuntuu paikoin hieman manipuloivalta. Franco on aina ollut kiinnostunut tuskasta, se on selvä, mutta nyt voisi sanoa, että hän suorastaan nauttii siitä. Siltikin New Order on suurimmilta osin yllättävän dynaaminen ja tuo mitä kieroimmalla tavalla mieleen Ranskan keltaliivit tai Occupy Wall Street -liikkeen.
Ehkä Franco on huomattavasti hillitympien elokuviensa jälkeen tällä kertaa oikeasti suuttunut ja sylkee happoa armoa antamatta. Edusti tässä dystopiassa ketä tahansa, ainut asia, johon voi varmasti luottaa, on julmuus.
Marta Bałaga
New Order -elokuvan traileri
