Isien synneistä puhutaan paljon, mutta harvemmin puhutaan äitien vastaavista, ikään kuin se olisi jonkinlainen tabu. Tunisialaisen Kaouther Ben Hanian uutuusdokumentti kertoo päällisin puolin juuri näistä isien synneistä, mutta myös äidin synnit paljastuvat kuin varkain tässä mielenkiintoisessa vyyhdissä, josta löytyy syyllisiä ja syyttäjiä joka lähtöön.
Cannesissa ja Cèsar-gaalassa palkittu Oscar-ehdokasdokkari Neljä tytärtä kertoo tunisialaisesta yksinhuoltajaäiti Olfasta sekä hänen neljästä tyttärestään. Ohjaaja Ben Hania yhdistelee mielenkiintoisesti fiktiota ja faktaa, sillä dokumenttia varten on myös pestattu kolme näyttelijää. Kaksi heistä esittää kadonneita tyttäriä ja kolmas Olfaa, joka ei omien sanojensa mukaan pysty itse puhumaan kameroiden edessä rankimmista aiheista.
Suosittelen, ettet lue tämän enempää dokumentista etukäteen (en aio paljastaa näitä käänteitä, joten voit kyllä lukea tämän arvion loppuun), niin eriskummalliselle matkalle se katsojan vie. Alussa perheen tarina tuntuu suuntaavan juuri sinne uskonnollisen patriarkaatin suuntaan, kunnes tapahtuu erilaisia käänteitä, jotka muuttavat paketin sisällön.
Dokumentista paljastuu hiljalleen erilaisia tapahtumia, syytöksiä, paljastuksia ja muita twistejä kuin parhaimmassa true crime -tarinassa. Syyllisiä on helppo löytää myös patriarkaatin, uskonnon ja fundamentalismin ulkopuolelta, ihan vain kuuntelemalla mitä kahdella nuorimmalla tyttärellä on sanottavaa. Ilmeisesti heidän ääntään ei ole kuultu ennen Ben Hanian kuvaustiimiä.
On totta, että asioilla on vähintään kaksi eri puolta, mutta näiden neljän tyttären ja äidin matka tässä väkivallan, kapinan, muutoksen ja yhteiskuntarakenteiden murroksen muodostamassa kudelmassa on niin poikkeuksellinen, että tuskinpa totuutta pystyy enää edes löytämään. Vaikuttaa siltä, että jokaisella perheenjäsenellä on omat syntinsä kannettavanaan.
Katsojan moraalinen kompassi heittää häränpyllyä kerran jos toisenkin. Voiko tällaisesta tarinoiden verkostosta löytää enää mitään järkeä, kun jokainen tuntuu olevan pelkkä olosuhteiden uhri? Vai onko kaikki vain osa suurta sumutusta? Hieno dokumentti yhtä kaikki.
Niko Ikonen
Neljä tytärtä -elokuvan traileri
