13. marraskuuta 2015 Pariisiin kohdistui kuusi eri terrori-iskua, joista tuhoisin tehtiin Bataclanin konserttisaliin. Näistä traagisista tapahtumista on saanut ideansa Alice Winocourin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva Muistan sinut, Pariisi (Revoir Paris). Winocourilla on aiheeseen henkilökohtainen kosketuspinta, sillä hänen veljensä selvisi Bataclanin iskusta.
Belgialaisnäyttelijä Virginie Efira esittää elokuvassa Miaa, joka työskentelee venäjän kielen tulkkina. Eräänä iltana Mia pakenee rankkasadetta satunnaiseen ravintolaan. Yhdessä pöydässä vietetään syntymäpäiväjuhlia, toisessa aasialaiset turistit ottavat toisistaan leikkisiä valokuvia. Tunnelmallisessa ravintolassa vietetään elämän pieniä juhlahetkiä. Kaunis kuva särkyy, kun ravintolassa alkaa kuulua laukauksia.
Mia selviää iskusta hengissä, mutta mikään ei ole enää ennallaan. Hän ei muista, mitä tapahtui iskun aikana tai heti sen jälkeen. Elokuva piirtää esiin parisuhteessa esille nousevat ongelmat, kun trauman särkemän puolison maailma onkin yhtäkkiä täysin erilainen kuin aikaisempi, yhdessä jaettu todellisuus.
Winocourin elokuva kuvaa tarkasti sitä, kuinka muistamattomuus voi suojata mieltä traumaattisen kokemuksen jälkeen. Samalla se kuvaa muistamisen tärkeyttä trauman ylittämisessä.
Illan tapahtumia selvittäessään Mia löytää vertaistukiryhmän, jossa iskun kokeneet tai omaisensa siinä menettäneet saavat toisistaan tukea. Syntymäpäiviään tuona iltana lähipöydässä juhlinut Thomas (Benoît Magimel) tunnistaa Mian. He tuntevat toisiinsa välitöntä läheisyyttä, sillä he jakavat saman järkyttävän kokemuksen, joka muutti heidän suhtautumistaan elämään lopullisesti.
Palaamalla ravintolaan Mia yrittää rakentaa illan kulkua hajanaisista muistikuvistaan, ja vähitellen kuva alkaa täydentyä. Mia muistaa miehen, joka lohdutti häntä kaoottisen väkivallan keskellä. Elokuva kuvaakin koskettavasti sitä, mikä merkitys tuntemattomien ystävällisyydellä voi olla kuoleman läheisyydessä.
Suurimmat kantavat voimat elokuvassa ovat Virginie Efiran ja Benoît Magimelin roolisuoritukset. Efira muistetaan Paul Verhoevenin Benedettan (2021) nimiroolista, jossa hänen lahjakkuutensa eläytyä vaikeaan rooliin tuli ilmeiseksi. Mian roolissa Efira on täydellisen läsnä. Mian kokemat ristiriitaiset tunteet ovat luettavissa Efiran avoimilta kasvoilta.
Winocourin käsikirjoitus on melko kliseinen, ja siinä on useita häiritseviä epäjohdonmukaisuuksia. Tarina on välillä niin epäuskottava, että siihen on vaikea täysin upota. Elokuva tavoittaa tärkeitä teemoja, mutta käsikirjoituksen hiominen olisi voinut kirkastaa sen sanomaa.
Ilahduttavaa sen sijaan on se, että elokuvan nimeenkin päässyt Pariisi saa elokuvassa suuren roolin. Mia ajaa läpi kaupungin moottoripyörällään ja taustalla välkkyvät kaupungin valot. Pimeyttä valaiseva Riemukaari tuo elokuvaan tiettyä symboliikkaa. Kuvissa välähtää Eiffel-torni ja tunnelmallisia pariisilaisia bistroja. Rakkaus Pariisiin on elokuvassa vahvasti läsnä.
Samalla kun Mia kokoaa hajanaisista kuvista muistiaan eheäksi, rakentaa hän myös uudelleen luottamustaan Pariisiin.
Susanna Bono
Muistan sinut, Pariisi -elokuvan traileri
