Kaiken näkevät ja tietävät tekoälyt ovat tuttua kauraa jo vuosikymmenten takaisista Bond-seikkailuista. Uudessa Mission: Impossible – Dead Reckoning Part One -elokuvassa, jo seitsemännessä osassa vuonna 1993 käynnistynyttä sarjaa, kyseinen hilavitkutin on viety uuteen äärimmäisyyteen.
Kyseinen entiteetti on ilmeisesti tullut tietoiseksi itsestään ja ryhtynyt jonkinlaisiin maailmanvalloitushankkeisiin, vaikka sen varsinaiset motivaatiot jäävät vielä hämäriksi. Tietysti kaikki maailman tiedusteluorganisaatiot haluaisivat moisen voiman omaan hallintaansa, ja siihen tuntuisi antavan mahdollisuuden jokin kahden avaimenpuolikkaan avaaman lukon taakse kätketty salaisuus. Näitä avaimenpuolikkaita sitten metsästetään kaksi tuntia ja kolme varttia.
Tekoälyn perään lähtee myös tiedustelupalvelujen omatunto, huippusalaisen Mission: Impossible -järjestön Ethan Hunt. Tom Cruisen esittämä puhdasotsainen sankari päättää kuitenkin keskittyä kohteensa tuhoamiseen, koska pitää sitä liian vaarallisena minkään yksittäisen valtion tai organisaation käsiin annettavaksi.
Teköälyn matemaattinen kapasiteetti mahdollistaa kuitenkin myös tulevaisuuden tapahtumien todennäköisyyden ennustamisen, joten se osaa ennakoida jopa yksilöiden tekemiä liikkeitä. Se jopa saa asioita tapahtumaan pelkästään niitä ennustamalla. Se uskoo voivansa panna kapuloita Huntin rattaisiin iskemällä tämän heikkoon kohtaan: ystäviin ja muuhun lähipiiriin. Kaiken lisäksi tekoälyn avatarina reaalimaailmassa toimii Gabriel (Esai Morales), jolla on yhteistä, katkeraa historiaa Huntin kanssa.
Periaatteessa vasta kuusikymppinen Cruise pystyisi varmaan pusertamaan itsestään useampiakin uusia M:I-seikkailuja itse toteuttamine huikeine stuntteineen. Silti Dead Reckoningissa on hienoista testamentin omaisuutta. Mukaan on otettu jonkinlaista M:I-mytologiaa, ja agenttiporukasta puhutaan kuin perheestä – luojan kiitos ei kuitenkaan aivan samalla paatoksella kuin Fast & Furious -sarjassa. Valtavasti hahmoja aikaisemmista osista käsittävä kaarti kokee jopa menetyksiä. Onneksi ne unohtuvat jo seuraavassa kohtauksessa.
Katsoja kuluttaakin paljon energiaa yrittäessään pähkäillä, pitäisikö hänen tietää jostain mainituista asioista ja henkilöistä aikaisempien elokuvien perusteella. Kerrottakoon, että vastaus on ei. Gabriel ei ole ollut mukana aikaisemmissa osissa. Ja vaikka Huntin perään lähetetyn agentti Briggsin (Shea Whigham) otteissa tuntuu olevan henkilökohtaisuutta, on hänkin aivan uusi henkilö.
Kannattaakin luopua yrityksistä järkeillä tietään elokuvan läpi, se saa vain kiinnittämään huomiota siihen, miten hupsua koko touhu on. Epäuskottavasta puhumattakaan: jopa kaiken näkevä tekoälykin hämääntyy itseään toistavasta taskuvarkauskikkailusta. Siksi kannattaa keskittyä oleellisimpaan.
Dead Reckoning Part One on nimittäin suorastaan hengästyttävää toimintaviihdettä, joka yllättäen kantaa koko massiivisen, kolmea tuntia hipovan kestonsa. Se on sarja toinen toistaan seuraavia huikeita toimintajaksoja, osa rauhallisempaa jännitystä, osa kiinteistöjä ja irtaimistoa tuhoavaa takaa-ajoa ja tappelemista. Ne pitävät otteessaan, vaikka niitä sitovat yhteen keskustelukohtaukset, joiden hahmosta toiseen nykivästi hyppivä leikkaus alkaa pian ärsyttää. On helppo kuvitella, että nämä juuri nähtyä uudelleen selittävät hetket on kuvattu koronaeristyksen aikaan, kun porukka ei ole voinut olla samoissa tiloissa.
Rehellisesti sanottuna elokuvalle olisi helposti voinut harkita neljättäkin tähteä. Iso ongelma kuitenkin on, että kaikista huikeista toimintakohtauksista ja stunteista huolimatta ne eivät missään vaiheessa tunnu merkityksellisiltä. Vähintään alitajuisesti katsoja tietää, että loppujen lopuksi ei ole merkitystä, minkä leirin käsissä etsityt avaimet lopputekstien pyöriessä ovat, koska asioita ryhdytään kunnolla ratkomaan vasta jatko-osassa. Ehkä ykkösosankin voi punnita uudelleen, kun Dead Reckoning Part Two ilmestyy ensi kesänä.
Jouni Vikman
Mission: Impossible – Dead Reckoning Part One -elokuvan traileri
