Noin 30 vuoden kuluttua nykyhetkestä Mickey Barns (Robert Pattison) ja hänen ystävänsä Timo (Steven Yeun) saavat loistavan idean perustaa ranskalaisten macaron-leivosten leipomo. Harmikseen he eivät saa lainaa pankista, vaan joutuvat turvautumaan sadistisen rikollispomo Darius Blankin (Ian Hanmore) rahoituspalveluun. Takaisinmaksun myöhästyttyä Blank ei laita velallisiaan ulosottoon, vaan turvautuu enemmän kuin mielellään toisiin keinoihin.
Parivaljakon onnistuu paeta Blankin kynsistä, mutta elo maapallolla ei ole enää turvallista. Niinpä he pestautuvat jo kahdet vaalit perätysten hävinneen, fasismiin taipuvaisen narsistisen poliitikon Kenneth Marshallin (Mark Ruffalo) avaruusmatkalle perustamaan Niflheim-planeetalle uutta siirtokuntaa maapallon elinolojen heikentyessä. Timosta tehdään huoltoaluskuski, mutta hädissään Mickey pestautuu niin kutsutuksi uhrattavaksi. Hän joutuu siis suorittamaan niin vaarallisia työtehtäviä, että kuolee jatkuvalla syötöllä. Mutta vain 20 tuntia myöhemmin hänet on jo printattu uudestaan muistoineen kaikkineen.
Matkan aikana Mickey tapaa Nashan (Naomi Ackie), jonka kanssa hän heilastelee aina uutena kloonina. Nashan mukaan jokainen versio on hieman erilainen. Sääntöjen mukaan klooneja voi olla kerrallaan vain yksi. Mutta sitten kerran tapahtuu pieni fiba, kun nro 17 ei odotusten mukaan kuolekaan mutta nro 18 on ehditty jo printata.
Aluksella alkaa olla kasvavaa tyytymättömyyttä komentaja Marshallia kohtaan. Hän on erittäin tarkka maineestaan, hänelle on erittäin tärkeää olla jatkuvasti esillä kuin paraskin sometähti ja häntä palvotaan kuin kulttijohtajaa. Marshallin korvaan kuiskuttelee hänen vaimonsa Gwendolyn (Toni Collette), jonka mielipiteiden mukaan Marshall reivaa mielipiteensä kulloiseenkin asiaan.
Nilfheimilla retkikunta kohtaa planeettaa asuttavan alkuperäiseläimistön, jota aletaan kutsua kriippereiksi. Näin ollen suunnitelma A:sta joudutaan luopumaan.
Elokuvallaan Parasite (2019) korealainen ohjaaja Bong Joon-ho voitti useammankin Oscar-palkinnon, ja teki viimeistään silloin itsensä tunnetuksi suuremmalle elokuvayleisölle. Hänen ensimmäinen englanninkielinen elokuvansa oli vuoden 2013 scifi-toimintaleffa Snowpiercer. Tunnusomaista Bongille on käsitellä luokkaeroja mustaa huumoria käyttäen. Niin hän tekee myös Edward Ashtonin kirjaan perustuvassa uutukaisessaan.
Tumma huumori auttaa tuomaan näkyväksi luokkiin perustuvan epätasa-arvon. Arvoasteikon pahnanpohjimmaisena on Mickey, jonka kohtalolla ei ole pienintänään väliä kellekään, uhrattava ja uudelleentulostettava kun on.
Pyramidin huipulla taasen majaansa pitää komentaja Marshall vaimoineen sekä heitä hännystelevä lähipiiri. Toiset todellakin ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Marshall on herkkähipiäinen ja tarkka kunniastaan. Hän kaipaa ihailua, eikä voi koskaan näyttäytyä heikkona, vaikka käytännössä joutui lähtemään pois Maasta epäsuosionsa takia. Hänen epävarmuutensa näkyy kykenemättömyytenä tehdä päätöksiä ilman vaimonsa vahvaa ohjailua. Hän esiintyy kuin hurmosliikkeen tv-saarnaaja ja hänestä näytetyt tarkkaan mietityt kuvakulmat tuovat mieleen tavan, jolla Leni Riefenstahl esitti Hitlerin Tahdon riemuvoitto -elokuvassa (1935). Kuulostaa nykypäivänäkin liiankin tutulta.
Bong pitää tarinansa hienosti kasassa sen reilun kahden tunnin kestosta huolimatta. Hän luo absurdiin ja unenomaiseen tarinaansa koherentin tunnelman, jota hieno näyttelijätyö tukee. Pattison, Ruffalo, Collette ja Ackie kaikki tekevät upeat roolityöt ketään muutakaan unohtamatta.
Hannu Liekso
Mickey 17 -elokuvan traileri
