Vuoden 2018 Meg oli monille pettymys. Elokuvan juoni oli harhauttavan simppeli: laitetaan action-legenda Jason Statham tappelemaan todella ison hain kanssa. Elokuvasta ei juuri muuta juonta sitten löytynytkään, mutta harmillisesti emme myöskään nähneet tarpeeksi Stathamia antamassa kyytiä esihistorialliselle haille. Meg ei myöskään menestynyt lippukassoilla, mutta brittiohjaaja Ben Wheatley on silti uskaliaasti työstänyt leffalle jatko-osan.
Wheatley lupaili faneille enemmän toimintaa ja enemmän hampaita. Meg 2 tarjoilee juurikin tätä, vaikka Wheatley tuntuukin pidättelevän toiminnan osalta. Elokuvalle on läpsäisty Suomessa K-12 ikäraja, joka jo kertookin, ettei elokuvassa varsinaisesti mässäillä verellä.
Statham palaa Jonas Taylorin rooliin. Ensimmäinen elokuvan vauva-megalodon on nyt kasvanut isoksi haiksi, jota Jiuming (Jing Wu) yrittää kesyttää.
Jiuming on myös kehittänyt uutta teknologiaa, jonka avulla Jonas ja ryhmä tutkijoita voivat sukeltaa tutkimaan hautavajoamaa tarkemmin. Valitettavasti sieltä ponnistaa jos jonkinlaista elukkaa pinnalle ja yhtäkkiä megalodonit ovat pienin murhe muiden örkkien rinnalla.
Meg 2 ei varsinaisesti tee mitään uutta tai mielenkiintoista tarinan osalta, ja elokuva tuntuukin lähinnä paikkailevan ensimmäisen osan virheitä. Wheatley esittelee megalodonit hyvin pian elokuvan alun jälkeen, ja jos ensimmäinen elokuva matki liikaa Steven Spielbergin Tappajahai-leffaa, jatko-osa ottaa oppia Piraija -leffoista ja hieman jopa Jurassic Parkista esihistoriallisten elukoiden osalta.
Meg 2 ei tarjoile juuri mitään erikoista Wheatleyn faneille. Siitä löytyy paljon toimintaa mutta ei niinkään Wheatleylle tyypillistä nihilismiä. Onneksi Meg 2 on kuitenkin edeltäjäänsä huomattavasti hauskempi.
Statham kannattelee elokuvaa leveillä harteillaan ja miekkonen onkin erityisen charmantti esiintyjä. Sivurooleista juuri kukaan ei jää mieleen, mutta Stathamin ja Jing Wun välillä on hauskaa kemiaa. Page Kennedy ja Cliff Curtis palaavat ensimmäisestä elokuvasta, mutta hahmoille ei juuri löydy mitään tekemistä jo valmiiksi täyteen ahdetussa elokuvassa.
Elokuvan käsikirjoitusta on ollut työstämässä kolme kirjoittajaa, mutta se on elokuvan suurin pettymys. Dialogi on kiusallista ja töksähtelevää ja vitseistä huolimatta elokuva ottaa silti itsensä aivan liian vakavasti.
Meg 2:n budjettirajoitukset näkyvät elokuvan tietokone-efekteissä. Erityisen elokuvan loppupuolella nähtävä mahtavan kaoottinen kohtaus, jossa paenneet megalodonit herkuttelevat turisteilla on harvinaisen rumaa katsottavaa.
Meg 2: The Trench luottaa viisaasti Stathamin karismaan ja elokuva on selvä parannus edeltäjäänsä, mutta jäämme edelleen odottamaan erinomaista megalodon-elokuvaa.
Maria Lättilä
Meg 2: The Trench -elokuvan traileri
