Vuoden 2022 Morbius oli sen verran iso taloudellinen ja kriittinen floppi, että olisi voinut kuvitella Sonyn pistävän jäihin suunnitelmiaan Marvelilta lisensoimansa Spider-Manin tarinoihin ja hahmoihin perustuvasta supersankarielokuvien universumista. Näin ei ilmeisesti ole, sillä Morbiuksen mollatun käsikirjoituksen laatineet Matt Sazama ja Burk Sharpless ovat saaneet tehtäväkseen rakentaa seikkailun toisen Spider-sivuhenkilön, Morbiustakin tuntemattomamman Madame Webin ympärille. He tekevät jälleen saman kuin Morbiuksessa: kertovat syntytarinan, joka hämmentää ja ärsyttää hahmot tuntevia sarjakuvafaneja, saamatta aikaan mitään, mikä lisäisi isomman yleisön kiinnostusta tai helpottaisi samastumista.
Cassandra Webb on ensihoitaja, pätevä työssään, mutta enemmän kiinnostunut pelastamisen prosessista kuin siihen liittyvistä ihmiskohtaloista. Tilanne alkaa muuttua, kun hän alkaa nähdä välähdyksiä tulevasta. Jokin voima johdattaa Cassandran kolmen teinitytön läheisyyteen, ja hän näkee supervoimakkaan miehen tahtovan näiden kuolemaa. Tahtomattaan perheettömästä naisesta tulee kolmen ilman vanhempien huolenpitoa jääneen nuoren pelastaja ja huoltaja.
Sazaman ja Sharplessin iso ongelma on ollut, että vaikka Sony on lisensoinut Spider-Manin ja sankarin oleellisen lähipiirin, sillä ei ole oikeutta Marvelin supervoimaisiin mutantteihin. Niinpä he eivät voi kertoa Cassandran saaneen voimiaan ”x-geenin” myötä kuten sarjakuvissa, vaan he ovat rakentaneet tälle hämähäkkeihin liittyvän taustatarinan, joka nähdään elokuvan 70-luvulle sijoittuvassa introssa.
Ongelman ratkaisu on kuitenkin itse asiassa koko hoidon isoin ongelma. Cassandran oma tarina sijoittuu vuoteen 2003, jolloin maailma ei vielä tiedä Spider-Manista – vaikka Peter Parkerin syntymää ja kasvuolosuhteita taustalla pohjustetaankin. Silti koko elokuva kuhisee hämähäkkimiehiä ja -naisia, jotka eivät voi olla vesittämättä ajatusta tulevaisuuden ”ainutlaatuisesta”, radioaktiivisen hämähäkin puremasta ihmeellisiä voimia saavasta sankarista.
Parempi ratkaisu olisi ollut jättää Madame Web kokonaan tekemättä ja esitellä hahmo jossain Spider-Manin omassa elokuvassa samalla tavalla mystisenä tekijänä kuin sarjakuvissakin. Varsinkin, kun Madame Web ei onnistu edes tehtävässään esitellä Cassandran kolmea suojattia tulevaisuuden Hämähäkkinaisina. Vaikka tähän viitataan koko ajan, eivät hahmot kehity tarinan aikana millään tavalla tai tee mitään tarinan kannalta oleellista. Heidän itsenäisin ja oma-alotteisin hetkensä on ryhtyä kihnuttamaan itseään Britney Spearsin tahtiin salskeiden urheilijanuorukaisten iloksi…
Madame Webin turhuuden kruunaa halvan näköinen toteutus, joka olisi sopinut ennemmin tv-tuotantoon kuin valkokankaalle. S.J. Clarkson onkin aikaisemmin ohjannut vain tv-sarjojen jaksoja. Hän ei kuitenkaan ole elokuvan tylsyyden perisyy, sillä sen ohut ja hölmö tarina ei anna mahdollisuuksia hänelle tai näyttelijöille. Sekä Cassandraa esittävä Dakota Johnson ja pahiksena nähtävä Tahar Rahim ovat osoittaneet kykynsä näyttelijöinä, eikä koko ajan pakosalla olevaa teinitrioa esittävissä Sydney Sweeneyssä, Isabela Mercedissä ja Celeste O’Connorissa ole mitään vikaa heissäkään. Hahmot vain eivät koskaan herää henkiin tai tunnu kunnolla motivoiduilta. Leffan parhaaksi anniksi jääkin aina sympaattinen Adam Scott Cassandran työkaverina.
Jouni Vikman
Madame Web -elokuvan traileri
