Yorgos Lanthimosin Poor Things sai ensi-iltansa Suomessa tammikuun puolivälissä. Se sai peräti 11 Oscar-ehdokkuutta, joista se maaliskuussa voitti neljä – mukaan lukien Emma Stonen pääosa. Tämän Episodin mennessä painoon juhannuksena Poor Things oli edelleen ohjelmistossa Suomessa ja sen oli siinä vaiheessa käynyt katsomassa yli 55 000 taiteen ystävää.
Senkin vuoksi Lanthimosin uusi Kinds of Kindness tuntuu saapuvan aivan edellisen elokuvan kantapäillä. Siihen on parikin syytä. Ensinnäkin Lanthimos on ahkera elokuvantekijä, jolla on koko ajan projekteja erilaisissa esivalmisteluvaiheissa. Koska Poor Things oli erikoisine visuaalisine ilmeineen ja maailmoineen hyvin jälkituotantopainotteinen, Kinds of Kindness ehti edetä sen aikana tuotantoputkessa jo pitkälle. Lisäksi Lanthimos selvästi nauttii elokuvien tekemisestä. Ilmeisesti myös näyttelijät nauttivat hänen kanssaan työskentelemisestä, sillä Poor Thingsissä mukana olleista uuteen elokuvaan palasivat Emma Stone, Willem Dafoe ja Margaret Qualley. Lisäksi Lanthimos oli työskennellyt Joe Alwynin kanssa The Favouritessa.
Kinds of Kindness koostuu kolmesta erillisestä, Lanthimosille tyypillisesti hyvin oudosta tarinasta. Niitä yhdistävät samat näyttelijät, jotka esittävät kussakin erilaisia rooleja, sekä tarinasta toiseen toistuvat teemat. Luonteeltaan ne ovat kieron huvittavia, seksikkäitä, kiusallisia, ahdistavia ja julmiakin. Eli taattua Lanthimos-materiaalia.
Ensimmäisessä Dafoe ja Cannesissa parhaana näyttelijä palkittu Jesse Plemons ovat muodostaneet äärimmäisen symbioosin kontrolloivana ja kontrollia kaipaavana parivaljakkona. Toisessa Plemonsin esittämä poliisi kaipaa merelle kadonnutta vaimoaan (Stone), mutta tämän palattua herää kalvava epäilys siitä, että kyseessä saattaakin olla kopio toisesta todellisuudesta. Kolmannessa Plemons ja Stone ovat uskonnollisen kultin agentteja, jotka etsivät hengelliseksi johtajaksi tarkoitettua, tarkat kriteerit täyttävää henkilöä.
Lanthimos tutkailee erilaisten parisuhteiden dynamiikkaa sekä etenkin valtaa ja vallankäyttöä. Ei kuitenkaan ensisijaisesti valtaa, joka otetaan väkipakolla, vaan vallasta, jonka alaisuuteen muut hakeutuvat saadakseen vastalahjaksi arvostusta, rakkautta ja hyväksyntää. Lisäksi tarinoissa toistuvat monet muutkin elementit.
Osiot toimivat minielokuvina mainiosti. On vaikea kuvitella, miten niistä olisi tyydyttävästi saatu venytettyä omat, pitkät elokuvansa. Niiden muodostama kokonaisuus on pitkä, mutta se tuntuu lentävän siivillä. Toisaalta tarinat ovat aiheiltaan niin erilaisia, ettei niitä olisi pystynyt leipomaan yhdeksi tarinakokonaisuudeksi. Se on ehkä Kinds of Kindnessin suurin heikkous.
Vaikka Lanthimosin elokuvat ovat pinnalta katsoen yksinkertaisia, ne ovat täynnä haasteita ja tulkinnanmahdollisuuksia. Nyt, kun kokonaisuutta pitävät koossa vain toistuvat teemat, se tuntuu melkein pettymykseltä, kuin elokuva olisi tehty huvin vuoksi. Silti, välityökin Lanthimosilta lyö laudalta monta muuta elokuvaa.
Jouni Vikman
Kinds of Kindness -elokuvan traileri
