Kuusikymppinen Andy Goodrich on keskittynyt taidegalleriansa pyörittämiseen, mutta huomattavasti nuoremman vaimon lähtiessä yllättäen kolmeksi kuukaudeksi hoitamaan riippuvuusongelmaansa, jäävät pariskunnan esiteini-ikäiset kaksoset isän vastuulle. Goodrich on yhtä tietoinen lastensa rutiineista kuin hän oli vaimonsa lääkekoukusta, joten apuun on kutsuttava edellisestä liitosta syntynyt, nyt jo aikuinen tytär, joka odottaa omaa esikoistaan. Tytär ei ole kovin iloinen siitä, että hänet kutsutaan auttamaan sisaruspuolten hoidossa, kun isällä ei aikoinaan ollut aikaa hänellekään.
Isäni Goodrich on uskomaton sekasotku juonielementtejä, joilla ei oikeastaan ole muuta merkitystä kuin sotkea päähenkilön aikatauluja. Ihmisiä tulee ja menee, ja välillä tarina tai dialogi tuntuu viittaavaan merkityksiin, jotka eivät koskaan toteudukaan. On kuin olisi teetetty kolme tai neljä erillistä käsikirjoitusta, ja kun mikään niistä ei ole myynyt, ne on heitetty tehosekoittimeen.
Oudosti elokuva kuitenkin toimii, kiitos aina hyvän Michael Keatonin, joka ankkuroi tarinan hahmoon, joka on oikeasti hyvä isänä tai missä tahansa roolissa, jos vain ryhtyy hommaan. Ongelma ovat muut ihmiset, jotka sekoittavat päähenkilön arkea draamallaan.
Jouni Vikman
Isäni Goodrich -elokuvan traileri
