On vuosi 1890 Tukholmassa. Iris on vasta 8-vuotias, kun hän joutuu kesän ajaksi eroon kuvataiteilijaäidistään (Maria Salomaa). Iris on kuvitellut pääsevänsä äidin mukaan Pariisiin. Pettymys on katkera, kun tyttöä odottakaakin köyhä saaristolaiskylä sukulaisten luona, joiden olemassaolosta hän ei ole tiennyt mitään.
Vähitellen Iris joutuu opettelemaan maalaiselämän perusasiat ja samalla selviää myös totuus hänen omista juuristaan. Kun Tukholmaan paluu lähestyy, Iris on täysin muuttunut lapsi eikä paluu takaisin onnistu enää yhtä helposti.
Pienimuotoisen elokuvan saaristomiljöö on hurmaava. Kauniit, tunnelmalliset kuvat ja saariston hehkuva, kesäinen valo vievät mukanaan. Elokuvan kokonaisuutta vaivaa kuitenkin kautta linjan teatterimainen asetelmallisuus, vaikka nuori päähenkilö Iris (Agnes Koskinen) saa täydet pisteet hienosta ja läsnäolevasta työstään.
Elokuvan tarina toimii hyvin, ja yllätyksiäkin juonessa löytyy. Mutta kokonaisuus jää hieman etäiseksi. Ehkä syynä on elokuvan teemoja liiaksi alleviivaava, jopa häiritsevä musiikki tai toteutuksen teatraalisuus. Elokuvaa tehdessä on varmasti ollut hieno tunnelma, mutta katsomoon asti se ei aivan välity.
Inderjit Kaur Khalsa