Abbas Kiarostami (s. 1940) on ehkäpä Iranin kansainvälisesti tunnetuin ohjaaja. Jo 40 vuotta elokuvia tehnyt Kiarostami on saavuttanut maineensa muun muassa ohjaustöillään Kirsikan maku (1997), Tuuli meitä kuljettaa (1999) ja Kymmenen (2002). Kiarostami on monipuolinen tekijä, joka paitsi ohjaa ja käsikirjoittaa myös toimii tuottajana, leikkaajana ja kuvaajana. Hän on myös tehnyt kuvataidetta sekä kirjoittanut runoja, joita on julkaistu suomeksikin.
Iltapäivä Toscanassa on Kiarostamin ensimmäinen elokuva, joka on tehty Iranin ulkopuolella. Italialaiseen pikkukaupunkiin sijoittuva elokuva kertoo ranskalaisesta taidegalleristista (Juliette Binoche), joka viettää päivän taidekopioita tutkivan brittikirjailijan kanssa. Miestä esittää oopperalaulaja William Shimell ensimmäisessä elokuvaroolissaan.
Elokuvan alussa Shimellin esittämä kirjailija James Miller on saapunut Italiaan markkinoimaan uutta teostaan, jossa pohditaan, voiko taideteoksen kopiolla olla sama arvo kuin alkuperäisellä. Nimettömäksi jäävä Binochen roolihahmo saapuu Millerin tiedotustilaisuuteen mutta tuntuu olevan kiinnostuneempi pienen poikansa tekemisistä kuin kirjailijan luennosta. Nainen tunnustautuu kuitenkin kirjailijan ihailijaksi ja ehdottaa hänelle tapaamista. Mies suostuu kertoen, että hänellä on iltaan asti aikaa. He lähtevät ajelulle ja tutustuvat italialaiseen pikkukaupunkiin. Aluksi kaikki näyttää siltä, että mies ja nainen tapaavat ensimmäistä kertaa. Iltapäivän kuluessa he alkavat kuitenkin käyttäytyä kuin aviopari, joka yrittää elvyttää suhteensa.
Viime vuoden Cannesin elokuvajuhlilla Iltapäivä Toscanassa kilpaili parhaan elokuvan palkinnosta. Elokuva ei voittanut, mutta Binoche palkittiin festivaalin parhaana näyttelijättärenä. Hänen raikas roolisuorituksensa onkin elokuvan parasta antia. Shimell ei onnistu yhtä hyvin. Hänen roolihahmonsa jää kylmäksi ja etäiseksi. Se on ehkä osittain tarkoituskin, mutta lopputulos vaikuttaa silti jäykältä ja epäluontevalta. Vikaa on ehkä dialogissakin. Elokuvassa puhutaan kolmea eri kieltä – italiaa, ranskaa ja englantia – ja kielestä toiseen hypitään hieman keinotekoisesti.
Tarinan arvoituksellisuus on kuitenkin kiehtovaa. Kiarostami jättää paljon asioita avoimeksi. Elokuvan jälkeen voi keskustella loputtomiin, tuntevatko mies ja nainen toisensa ennestään vai onko kaikki vain eräänlaista leikkiä. Oikean avioliiton sijaan kyseessä ehkä onkin pelkkä elokuvan alkuperäisen nimen mukainen ”virallinen kopio”.
Jussi Huhtala