Cáit (Catherine Clinch) on yhdeksänvuotias tyttö, joka pitää kaiken sisällään. Kotona isä juo ja äiti odottaa seuraavaa lastaan jo valmiiksi suureen lapsikatraaseen. Rahasta on tiukkaa ja lapset jäävät usein ilman lounasta. Koulussa ujo Cáit on outolintu, joka vetäytyy yksinäisyyteen eikä yritä ottaa kontaktia muihin lapsiin.
Cáitin elämä muuttuu, kun hänet lähetetään kesäksi äidin iäkkään serkun Eibhlínin (Carrie Crowley) ja tämän miehen Seánin (Andrew Bennett) luo maatilalle. Siellä Cáit kokee ensimmäistä kertaa sellaista välittämistä, jota vanhempien tulisi tarjota lapsilleen. Eibhlínin ja Seánin luona Cáit saa olla oma itsensä. Vähitellen Cáit löytää äänensä, joka kotona on vaiennettu.
Colm Bairéadin ohjaama ja käsikirjoittama Hiljainen tyttö on koskettava, kaunis ja puhutteleva elokuva. Bairéadin käsikirjoitus perustuu Claire Keeganin novelliin Foster.
Hiljainen tyttö näyttää, minkälaiset jäljet henkinen kaltoinkohtelu voi jättää, ja miten eri tavoin lapset siihen reagoivat. Rankoista teemoistaan huolimatta elokuva ei sorru synkistelyyn vaan nostaa esille elämän kauniimman puolen ja ihmisten hyvyyden. Bairéadin elokuva virittää katsojat ymmärtämään välittämisen voiman.
Elokuvassa tapahtumat kuvataan Cáitin näkökulmasta. Cáit on älykäs lapsi, joka havainnoi ympäristöään tarkasti. Catherine Clinch Cáítina on uskomattoman hyvä. Clinchin läsnäolo kameran edessä on käsittämättömän vahva, ja hän solahtaa upeasti hiljaisen, ujon tytön rooliin. Kate McCullough’n kaunis kuvaus täydentää Bairéadin herkkävireistä ohjausta ja tarinankerrontaa. Kuvaus hyödyntää paljon luonnon kauneutta, sen runollisuutta.
Elokuvasta tekee erityisen myös se, että se on lähes kokonaan iirinkielinen. Kaunis kieli luo elokuvaan omanlaisensa, maagisen tunnelman.
Susanna Bono
Hiljainen tyttö -elokuvan traileri
