Suurvallat liittolaisineen ovat onnistuneet tekemään Yhdistyneistä kansakunnista jähmeän toimijan, jonka päätöslauselmia kenenkään ei tunnu tarvitsevan totella. Aikoinaan YK oli huomattavasti merkityksellisempi organisaatio, joka paitsi otti kantaa myös toimi aktiivisesti maailmanpoliittisella näyttämöllä. 1950-luvun alkupuolelta 1960-luvun alkuun YK:n pääsihteerinä, järjestyksessä toisena sellaisena, toiminut ruotsalainen Dag Hammarskjöld tahtoi järjestöstään aktiivisesti maailman epäkohtiin puuttuvan organisaation, vaikka kulisseissa moni globaali valtapelaaja yritti ohjata sitä joko hampaattomuuteen tai omien intressiensä ajajaksi.
Hammarskjöld oli taitava ja idealistinen diplomaatti, joka tiesi mitä halusi, mutta kamppaili välillä vaikeiden päätösten tekemisen kanssa. Erityisesti hän kampanjoi kolonialististen rakenteiden purkamisen puolesta, ja hänestä kertova elokuva keskittyykin 1960-luvun alun Kongon kriisiin.
Mikael Persbrandt näyttelee vahvasti karismaattista hahmoa, mutta ohjaaja ja toinen käsikirjoittaja Per Fly tuntuu valikoivan tarinaan väkisin omien runollistenkin mielihalujensa mukaisia teorioita. Sitä korostaa keksittyjen hahmojen ymppääminen tarinaan, jotta Fly saa käsiteltyä Hammarskjöldiin liittyviä juoruja ja spekulointeja.
Hammarskjöldin ja YK:n historiaa tuntemattomille sillä ei liene väliä katsomiskokemuksen kannalta, muita se saattaa hämmentää. Kokonaisuudesta se tekee tv-tuotantomaista nukketeatteria, jonka pääosassa ovat tekijöitä kiinnostavat teemat ennemmin kuin elävät ihmiset. Ulkoasultaan Hammarskjöld on toki pieneen budjettiinsa nähden vaikuttavaa, monia tapahtumapaikkoja sisältävää ja ajankuvaltaan uskottavaa.
Suomalaisia kiinnostanee erityisesti Sara Soulién keskeinen sivurooli.
Jouni Vikman
Hammarskjöld -elokuvan traileri
