Greta Gustafsson syntyi Tukholmassa vuonna 1905. Suomalaissyntyinen ohjaaja Mauritz Stiller löysi tavaratalon mainoselokuvassa esiintyneen 16-vuotiaan Gretan ja tarjosi hänelle töitä elokuva-alalta. Nuoresta naisesta tuli nopeasti tuttu kasvo ruotsalaisissa ja saksalaisissa mykkäelokuvissa.
Pian Greta ja Stiller ottivat suunnan kohti Hollywoodia, jossa syntyi Greta Garbo, Enkelten kaupungin mystinen jumalatar.
Hollywood muuttui peruuttamattomasti äänielokuvien nousun jälkeen, eikä iso osa vanhoista mykkäelokuvatähdistä osannut näytellä äänirooleja. Studiopamput etsivät kuumeisesti uusia nousevia kykyjä.
Historiaan oli kirjoitettu, että Garbon tähti oli nouseva. Hänen tummanpuhuva äänensä oli kuin tehty femme fatale -rooleihin. Garbosta tuli idolisoitu supertähti muun muassa Mata Harin (1931), Kamelianaisen (1936) ja Anna Kareninan (1935) ansiosta.
Kriitikoiden parjaama, vuonna 1941 ensi-iltansa saanut Kaksoset jäi Garbon viimeiseksi rooliksi. Näyttelijätär päätti toteuttaa Grand Hotel (1932) -elokuvasta tutun toteamuksen: ”I want to be alone”, ja katosi parrasvaloista uransa huipulla.
Mutta minne hän katosi, kuten dokumentin nimessä kysytään?
Vuonna 1990 Tukholmassa 84-vuotiaana kuollut Garbo ehti tehdä kaikenlaista vielä 50 vuotta. Tätä ajanjaksoa ohjaaja-käsikirjoittaja Lorna Tucker käy läpi erilaisten kirjeiden, uutisotsikoiden sekä muistojen avulla.
Garbon elämän voi kiteyttää siten, että hän halusi lähinnä elää rauhassa. Naisen mystinen persoona johtui yksityisyyden kaipuusta. Garbo kertoi aikoinaan sairastavansa vakavaa masennusta. On myös arvioitu, että hän saattoi sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Garbo: Where Did You Go? ei onnistu valottamaan juuri mitään uutta vahvan ja omapäisen naisen elämästä. Dokumentti on tehty hyvin, ja Garbon ihmissuhdeseikkailuita on mielenkiintoista seurata, mutta dokumentista jää sellainen kuva, että Tucker on kohdellut idoliaan valkoisin silkkihansikkain.
Niko Ikonen
Garbo: Where Did You Go? -elokuvan traileri
