Suoraan sanoen Furiosa: A Mad Max Saga tuntui minusta etukäteen täysin turhalta luvulta Mad Max -saagassa. Toki, onhan Charlize Theronin Mad Max: Fury Roadissa esittämä hahmo mahtava ja oman elokuvan arvoinen. Mutta Mad Maxin maailmassa olisi kiinnostava tietää, miten hahmot jatkavat elämäänsä, miten he kohtaavat vihamielisen maailman haasteet kokemiensa haasteiden jälkeen. Furiosalla on mekaaninen käsi, cool, mutta onko meidän pakko tietää, miten hän sen sai? Mieleen nousivat Star Wars -franchisen Rogue One ja Solo, jotka esittelivät joidenkin ikonisten asioiden taustoja tavalla, joka oli lähinnä vaivaannuttava ja ennemmin vei jotain pois niiden arvosta kuin loi sitä lisää.
Olin väärässä.
George Miller selvästi pelaa eri säännöillä kuin muut elokuvantekijät. Hän ei tee elokuvia katsojia miellyttääkseen vaan kertoo haluamiaan tarinoita täydellisesti hallitsemastaan maailmasta. Ja sinne kutsuttu katsoja ahmii niitä ja on kiitollinen mahdollisuudesta nähdä ja kuulla mitä tahansa siihen liittyvää. Olisi helppo poimia Furiosasta irrallisia hölmöyksiä ja ylilöyntejä, mutta ne ovat niin oleellinen osa kokonaisuutta, että se tuntuisi tuntuisi pikkumaisuudelta ja yhtä hedelmättömältä kuin Mad Maxin aavikkomaailma.
Furiosa keskittyy pitkään nimihahmonsa kohtaloon, kun hänet ryöstetään vehreästä kotipaikastaan ja hän päätyy Chris Hemsworthin Dementusin moottoripyöräjengiin ja Immortan Joen Linnoitukseen. Ennakkomateriaaleissa etualalla olevan Anya Taylor-Joyn astumista varttuneen Furiosan rooliin saadaan odottaa yllättävänkin pitkään.
Muutenkin Miller tuntuu vähät välittävän katsojan odotuksista. Fury Roadin perusteella itsestään selvältä tuntuvia asioita pohjustetaan urakalla ja tärkeiksi miellettyjä elementtejä ohitetaan kuin pikakelauksella. Esimerkiksi perinteiselle lopputaistelulle annetaan hyvin vähän painoarvoa. Furiosa on siihen mennessä sisältänyt jo niin paljon hengästyttävää toimintaa, että yksi kohtaus lisää samaa ei olisi paljon hetkauttanut. Sen sijaan on virkistävää, kun astutaankin henkilökohtaisemmalle tasolle.
Taylor-Joy on odotetusti loistava ja intensiivinen Furiosa. Hänen suuret silmänsä leiskuvat vihaa ja halveksuntaa ympärillään hääriviä miehiä kohtaan mutta ennen kaikkea myös määrätietoisuutta. Hemsworth on yllättävän toimiva Dementusina, mitä auttaa maskeeraus lähes tunnistamattomaksi. Mikäli hän olisi laukonut sotaherran dialogeja omana komistuksenaan, lopputulos olisi voinut tuntua turhan tutulta hänen aikaisemmista rooleistaan. Nyt Dementus on rikkinäisen ihmisen ympärille junttityrannin kuoren kasvattanut mukavan arvaamaton hahmo.
Lopussa Miller tekee silmäniskuja niin Asfalttisoturin kuin Fury Roadin suuntaan. Niiden myötä Furiosa asettuu kuin itsestään osaksi kokonaisuutta ja saa janoamaan lisää.
Jouni Vikman
Furiosa: A Mad Max Saga -elokuvan traileri
