Pariisissa nuorena mallina kuleksinut ja sittemmin kameran toiselle puolelle kuvaajaksi ryhtynyt Mikael (Mika Melender) on vakavasti sairas, ja loppu alkaa jo näkyä. Mikael asuu yksin Helsingin Kalasataman tornitalon huoneistossa, jonne kaipaa nuorempaa miesseuraa lohdukseen. Viestisovelluksesta löytyy asunnoton Pauli (Janne Puustinen), joka lupaa tulla paikalle.
Tarkoituksena on harrastaa estotonta seksiä. Mutta kun Paulin tulo kestää, ehtii Mikaelin kipulääkkeiden vaikutus loppua, eikä fyysisestä kanssakäymisestä tule mitään. Kiukuissaan Mikael on lähettämässä Paulia matkoihinsa, mutta niin vaan nuorimies jää hengailemaan vanhemman miehen luo.
Välillä Mikael tarvitseekin käytännön apua kipukohtaustensa takia, mutta pääosin miehet puhuvat muka-syvällisiä, piirtävät, ottavat valokuvia ja harrastavat myös sitä seksiä. Välillä tuijotetaan viipyilevästi ikkunasta ulos kaukaisuuteen korkealla kaiken yläpuolella ja lauotaan lisää latteuksia. Tarinaa kehystävät uutiset pandemian johdosta säädetystä ulkonaliikkumiskiellosta.
Toisinaan mukaan tuodaan mustavalkoisina taidekuvina sekä voice overeina Mikaelin entinen kumppani Gabriel (Valtteri Lehtinen) Ranskasta, joka lienee sairauden myötä jäänyt historiaan. Sitä ei sen kummemmin avata. Spiraaleja näkyy, ja niillä lienee jokin elämänkulkua symboloiva merkitys. Syvällistä.
Kaikesta paistaa, että nyt on ruvettu oltu tekemässä taidetta. Teemoja ikääntymisestä, sairaudesta, nuoruudesta, ihmissuhteiden epäsuhtaisuudesta jne. on haluttu tunkea mukaan ihastuttamaan katsojaa ja herättämään pohdintoja. Kiusaantumisen tunteelta on silti vaikea välttyä. Eikä syynä ole miesten välinen seksi, onhan sitä ehditty jo nähdä, vaan koko ajan läsnä oleva vaivaantunut tunnelma.
Suurin syy on hahmojen välinen outo suhde. Suurimman osan aikaa he lähinnä kiukuttelevat toisilleen ja laukovat uskomattoman typerää dialogia. Välillä puuhaan jotain mutta samojen neljän seinän sisällä. Yhden tilan estetiikka motivoidaan sekä Mikaelin sairaudella että ulkonaliikkumiskiellolla, mutta se käy todella puuduttavaksi katsojalle. Oikeastaan kumpikaan hahmoista ei ole kiinnostava. Se johtuu työryhmän päätöksestä olla luomatta tunnesidettä sekä heidän keskinäiselle suhteelleen että heidän ja katsojan välille.
Kohtaukset eivät liity toisiinsa luontevasti, eikä niiden sisällä luoda riittävästi jännitettä tai tunnelmaa. Siihen kyllä pyritään, mutta luultavasti tekotapa tappaa kaiken oraalle kasvaneen potentiaalin. Käsikirjoituksen kirjoittajaksi on merkitty jopa viisi henkeä: ohjaaja Nils-Erik Ekblom, molemmat näyttelijät, kuvaaja Marko Elovaara ja äänittäjä Harri Järvinen. Aika monta siis näin pienelle ja rajatulle kamarielokuvalle. Selvästi komiteatyö ei ole toiminut, parempaankin olisi kyllä varmasti pystytty.
Hannu Liekso
For Boys -elokuvan traileri
