Lars Hammar eläköityi ranskan kielen lehtorin virasta Köpingin lukiosta Ruotsissa vuonna 2008. Videotallenteissa hän oli täynnä elämäniloa ja odotusta niin kutsuttua kolmatta elämää kohtaan. Tarkoitus olisi matkustella hänen ikään kuin toisessa kotimaassaan Ranskassa rakkaan vaimon kanssa.
Mutta 15 vuotta myöhemmin näin ei ole käynyt. Lars on kuin varjo entisestä. Hän on hauras ja vain istuu nojatuolissaan täysin elämänilon menettäneenä, synkkien ajatusten velloessa hänen mielessään. Se saa hänen poikansa Filipin huolestumaan, ja tämä haluaa nostaa isänsä synkästä alhosta.
Filip, kirjailija, toimittaja ja erilaisten tv-ohjelmien juontaja saa ajatuksen ikään kuin palata menneeseen, jolloin he 1980-luvulla perheenä autoilivat Ruotsista Ranskan Rivieralle Beaulieu-Sur-Mer’in pikkukaupunkiin lähellä Nizzaa. Sinne he ajoivat keltaisella Renault 4 -autolla, jota Suomessa kutsuttiin tipparelluksi. Noihin aikoisin Lars oli elämänsä kunnossa, valloittava seuramies ja tarinankertoja. Matkoista on runsaasti videotallenteita ja Larsin nauhalle sanelemia matkapäiväkirjoja. Niissä hän kertoo mitä on syöty ja juotu kenenkin kanssa. Sekä erityisesti kuinka paljon ne maksoivat.
Filip tarttuu toimeen ja värvää mukaan ystävänsä ja kollegansa Fredrikin toteuttamaan kaikki suunnitellut ohjelmanumerot. Filip hankkii täsmälleen samanlaisen rellun, ja näin matkaan lähdetään Larsin vastusteluista huolimatta.
Kuten olettaa saattaa, kaikki ei mene kuin tanssi. Oltuaan yötä hotellissa Malmössä Lars on kaatunut ja vaatii sairaalahoitoa. Onko matka nyt peruttava ennen kuin ollaan päästy edes pois kotimaan kamaralta? Filip ei anna periksi, vaan keksii, että Lars jää sairaalaan kuntoutumaan, kun hän ja Fredrik ajavat auton Ranskan rajalle. Miehet päätyvät Saksan kautta Belgiaan, jossa Filip saa uuden ajatuksen: ehkä yksi isän suosikki laulaja-lauluntekijöistä, Jacques Brel, voisi auttaa. Ja niin hän tekeekin nostaen Larsin motivaatiota kuntoutumiseen matkaa varten. Lars saapuu Ranskan rajalle, josta kolmikon matka jatkuu kohti seikkailuja mennyttä uudelleen eläen.
Voiko menneeseen palata ja saada näin kelloa käännettyä taaksepäin? Tuoko se entisen isän takaisin? Ketä varten Filip todella matkan on järjestänyt: isäänsä vai itseään?
Kuten antiikin ajan kreikkalainen filosofi Herakleitos on sanonut: ”Samaan virtaan ei voi astua kahta kertaa.” Sekä virta että siihen astuja ovat muuttuneet. Sekä Filip että isä ovat muuttuneet peruttamattomasti. Filip ei ole enää lapsi eikä isä sama vahva itsensä.
Den sista resan – Viimeinen matka on kaunis, sympaattinen ja sydämellinen dokumenttielokuva. Se kertoo lapsen ja vanhemman välisestä syvästä rakkaudesta, surutyöstä menneen jäätyä jo muistoihin ja muuttuneista asetelmista.
Filip on Fredrikin avustuksella nähnyt valtavasti vaivaa toteuttaa tärkeä matka. Matka, jolle Lars ei olisi halunnut ensi alkuun edes lähteä, mutta josta on sittemmin kiitollinen.
Hannu Liekso
Den sista resan – Viimeinen matka -elokuvan traileri
