Levan Akin säväytti vuoden 2019 And Then We Danced -elokuvallaan, jolla Ruotsiin muuttaneiden, georgialaistaustaisten vanhempien jälkeläinen tutkiskeli georgialaisia juuriaan ja normiraameista poikkeavan seksuaalisuuden ongelmia tiukan konservatiivisessa maassa. Uutuus Crossing jatkaa samalla polulla, vaikka se johtaakin tällä kertaa Georgiasta Bosporin salmen yli Turkkiin, Istanbulin sekasortoisille kujille.
Tehtyään elämäntyön opettajana kuivahkon ja tiukkanutturaisen oloinen Lia lähtee etsimään kadonnutta sisarentytärtään Teklaa. Hän on siskolleen luvannut palauttaa suvusta eristetyn ja eristäytyneen nuoren takaisin perheen piiriin. Johtolangat ja opportunistinen nuorukainen johdattavat hänet Istanbulin sivukaduille, joilla määrätietoinen ja jääräpäinen opettaja paljastaa itsestään uusia puolia. Tai ehkä hän oppii kohtaamiltaan syrjityiltä ihmisiltä jotain, joka saa hänet miettimään uudelleen välirikkoa edeltänyttä suhtautumistaan Teklaan.
Mzia Arabuli on mainio jyrkän oloisena Liana, jonka arvokkaan kuoren alla piilee katutason elämää ymmärtävää älyä ja myös yllättävää lämpöä. Voi helposti kuvitella, että Arabulin esittämän opettaja-Lian täytynyt piilotella sitä auktoriteetin vuoksi, mutta sisimmässään hän on välittänyt oppilaistaan. Lucas Kankava on myös hyvä Achi, joka näkee Lian matkalippuna kotiseutuja aavistuksen parempaan elämään, mutta alkaa myös myötäelää tämän etsintää. Eikä Akin olisi Akin, ellei hänen elokuvassaan myös tanssilla olisi hetkensä.
Elokuvan fokus hieman harhailee, kun kaksikon ympärillä pyörivät myös pienet kerjäläissisarukset sekä transsukupuolisia ihmisiä avustava lakihenkilö (Deniz Dumanli), jolla on omat yksityiselämän ongelmansa. Crossing leikittelee kaavamaisilla vakioratkaisuilla tämän kaltaisissa draamoissa, mutta ei astu niiden ansaan.
Crossing oli Ruotsin kandidaatti lopulta Norjan Sex-elokuvalle menneen Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi.
Jouni Vikman
Crossing -elokuvan traileri
