Yhdysvaltojen presidentti (Nick Offerman) valmistautuu pitämään puhetta keskushallinnon menestyksestä taistelussa kapinoivia osavaltioita vastaan. Samalla New Yorkissa Kirsten Dunstin esittämä kokenut sotavalokuvaja Lee todistaa kaduille joutuneiden, jopa veden puutteesta kärsivien kansalaisten nahistelua virkavallan kanssa. Veriseksi yltyvän yhteenoton tiimellyksessä Lee pelastaa Jessien, nuoren valokuvaajan (Cailee Spaeny), joka ei osaa lukea vaaran merkkejä.
Sähkökatkojen häiritessä elämää hotelliin perustetussa lehdistökeskuksessa Lee päättää lähteä reportterikumppaninsa Joelin (Wagner Moura) kanssa kohti pääkaupunkia saadakseen presidentiltä haastattelun. Mukaan he suostuvat ottamaan vieläkin kokeneemman reportterin, Stephen McKinley Hendersonin esittämän Sammyn, vaikka tämän fyysinen kunto ei raskaaseen ja vaarojen täyteiseen reissuun sovellukaan. Tällä on kuitenkin tärkeää tilannetietoa, joka voi auttaa matkan varrella.
Kun on aika lähteä matkaan, Lee ei ilahdu havaitessaan Jessien juonineen itselleen paikan autosta. Nelikko lähtee kuitenkin satojen kilometrien matkalle halki maa-alueiden, joilla ei enää ole yhteiskunnan turvaverkkoja, ja joilla aseistautuneet ryhmittymät vastaavat laista ja järjestyksestä. Niin sanotusti.
Trailerin perusteella Civil War voisi olla toiminnallinen sotaseikkailu, mutta nelikko ei varsinaisesti kulje sotatoimissa. He ajavat halki maan, josta sota on tehnyt pelottavan ja arvaamattoman. Kun he kohtaavat ammuskelua, se ei ole massiivista tulitusta, vaan lähelle iskevää laukaustenvaihtoa, jonka suunnasta ei aina voi olla varma. Siihen osallistuvat eivät ole kiinnostuneet konfliktin puolista, kunhan saavat tapettua heitä kohti ampuvat tyypit ennen kuin nämä ehtivät ensin.
Eivätkä matkalaisetkaan oikeastaan ole kiinnostuneet puolista, sillä he ovat ehdollistaneet itsensä katsomaan asioita ulkopuolisina. Se on todennäköisesti ollut ainut tapa selvitä ihmisten toisilleen tekemien kamaluuksien todistamisesta. Kun asiat, joista he ovat maanmiehiään halunneet varoittaa, tapahtuvat omalla maaperällä, tutuissa maisemissa, alkaa myös journalistien kova kuori murentua.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Alex Garland on halunnut tehdä sodanvastaisen elokuvan. Sen vuoksi hän on tehnyt päähenkilöistä tapahtumia tallentavia journalisteja. Tavallaan se on vieläkin kylmäävämpää. Jo matkan varrella katsoja pohtii nelikon motivaatiota jatkaa työtään. Kun adrenaliininhöyryinen loppujakso on ohi, pölyn laskeutuessa mielessä on kaksi asiaa. Ensinnäkin, nelikon työ tuntuu sivistyksen viimeisiltä kuolinkouristuksilta, sillä onko olemassa mitään tai ketään, jolle he voivat reportaasinsa laatia? Toiseksi, kuvat tuovat mieleen lukemattomat menneisyyden taistelut, joista on jäänyt kuvamateriaalia historiankirjoihin, mutta onko kukaan niistäkään ottanut opikseen?
Siinä mielessä Civil War osuu maaliinsa: vaikka kansakunnan hajottaminen vilahtelee polarisoituneissa puheissa, toivottavasti kukaan ei pidä sitä oikeasti hyvänä ideana.
Jouni Vikman
Civil War -elokuvan traileri
